Päästä irti

Elämme harhassa, että voisimme päästää irti vanhasta vain tahdonvoimalla.

Vaikka kuinka päätämme ja yritämme, epäonnistumme.

Pidämme kiinni ja haluaisimme päästää irti.

Syytämme itseämme mielen heikkoudesta.

Yritämme taas ja päädymme puristamaan entistä kovemmin.

Toiset näkevät, miten kiinni olemme vanhassa.

Ihmettelevät, miksi emme jo hellitä otettamme.

Tiedostamaton pitää meitä otteessaan.

Miten voisit päästää irti, jos et tiedä, mistä pidät kiinni?

Mielen rajoitukset eivät ole mielellä hallittavissa.

Ne ovat tiedostamattomina tunteina kehossa.

Piiloutuneena lihasjännitykseksi, alitajunnan uumeniin.

Lihakset ovat jännittyneet tapahtumista, jolloin emme ole saaneet turvallista huomiota.

Kun emme ole voineet tuntea vapaasti.

Niin kauan kuin vanha tunne on patoutuneena kehoon, se rajoittaa elämäämme.

Keholla on ollut syynsä suojella meitä.

Emme oikeastaan itse pidä kiinni vanhasta. Lihakset tekevät sen puolestamme.

Vasta kun ne saavat kaipaamansa huomiota, ne voivat hellittää.

Antaa tiedostamattoman tulla tietoisuuteen.

Päästää irti.

Aina ei ole kiinni tahdonvoimasta, että pidät kiinni vanhasta.

Vapaus voi löytyä kehon kautta.

Rosen-menetelmä ja yinjooga ovat antaneet minulle vapauden.

Mistä sinun kehosi voisi päästää irti?

0 Comments

Aloittelija

Kun on tottunut kokemuksen tuomaan varmuuteen, voi olla vaikeaa olla uudestaan aloittelija.

Aloittelijana olemisen epävarmuus voi estää kokenutta tekemästä uusia asioita.

Niitäkin, joita tekisi mieli tehdä.

Varsinkin jos on tottunut olemaan kaikessa hyvä.

Turhauttaa ottaa ensimmäiset askeleet, kun ei vielä osaa.

Pitää olla valmis olemaan huono tullakseen hyväksi.

Kun pääsee aloittamisen kynnyksen yli, voi tottua aloittelijana olemisen epämukavuuteen.

Epämukavuuden takaa löytyy oppimisen ilo.

Kun meinaa turhautumisen keskellä luovuttaa ja onnistuu sittenkin pääsemään yhden askeleen eteenpäin.

On helpompaa olla aloittelija yhdessä asiassa kerrallaan, muuttaa vain yhtä asiaa.

Välillä täytyy kuitenkin räjäyttää kaikki vanha saadakseen uutta tilalle.

Sen jälkeen on aloittelija lähes joka asiassa.

Aloittelija voi oppia nauttimaan siitä epävarmuudesta, ettei tiedä, osaa tai ei ole kokemusta.

Riittää, että on intoa opetella.

Aloittelija saattaa tehdä virheitä, mutta myös oppii jatkuvasti ja paljon.

Kokemuksen taakse on helppo tuudittautua niin, ettei enää opikaan uutta.

Kokemuksen ansiosta voi kulkea pelkällä automaattiohjauksella, tehdä asiat aina samalla tavalla.

Ilman kokemuksen painolastia aloittelija voi tehdä asiat eri tavalla.

Joskus eri tavalla on parempi kuin samalla tavalla.

Vielä parempi on, jos löytää oman tavan.

0 Comments

Peilikuva

Toiset näkevät meissä usein enemmän kuin näemme itsessämme.

Olemme omissa silmissämme vajaita, toisille kokonaisempia.

Piilotamme itseltämme monet vahvuutemme.

Ne puolet, jotka loistavat meistä toisille, mutta joille itse olemme sokeita.

Heikkouksiin on helpompi keskittyä.

Tai elämme ympäristössä, missä vahvuutemme eivät pääse loistamaan.

Siksi tarvitsemme toisia peileiksi itsellemme.

Peilejä, jotka valaisevat meille ne puolet, joita emme itsessämme näe.

Kerta toisensa jälkeen minulle sanottiin, miten hyvin osaan sanoittaa asioita, tunteita ja kokemuksia.

Olin itse sille täysin sokea.

Tuskailin sanojen ja lauseiden kanssa kärsimykseen asti.

Vasta kun päästin irti sääntöjen maailmasta, sain vapauden luoda sanoilla.

Vasta kun annoin itselleni luvan kirjoittaa asioista, joista minulla on oikeasti sanottavaa, huomasin olevani sanoittaja.

Mitä puolia toiset ihailevat sinussa?

Puolia, joita et itse näe, mutta joista saat toistuvasti kehuja?

Entä jos liittäisit ne osaksi peilikuvaasi?

Antaisit niiden loistaa myös itsellesi.

0 Comments

Vapaus

Olen tähän päivään asti ajatellut, että taiteen ydin on tunne.

Taide on tunteiden etsimistä, löytämistä, tuntemista, vapauttamista.

Taiteen tekeminen auttaa pääsemään käsiksi tunteisiin, joille ei edes ole sanoja.

Taide koskettaa, kun se tavoittaa jonkin tunteen meissä.

Taide koskettaa, koska tunteemme ovat yhteisiä.

Tunne muuttaa meitä.

Padotut tunteet pitävät meitä otteessaan niin kauan, kunnes tunnemme ne.

Päästämme tunteet vapauteen.

Taiteen ydin onkin vapaus.

Vapauttahan me lopulta tavoittelemme.

Vapautta menneisyydestä, vaikeuksista, kahleista, rajoituksista, odotuksista, mielipiteistä.

Loppujen lopuksi ainoa este vapaudellemme olemme me itse.

Vapaus voi olla niin pelottavaa, että haluamme pitää itsemme kahlittuna.

Kahleet tuovat turvaa, jos ei ole koskaan kokenut vapautta.

Vapaus ja luovuus tekevät ihmisestä itsenäisen, oman tien kulkijan.

Vapaa ihminen ei ehkä suostukaan mukautumaan yleiseen muottiin.

Taide tekee vapaaksi.

Ehkä sen vuoksi taiteella ei ole niin tärkeää roolia kasvatuksessamme.

Mitä tapahtuisi, jos kasvattaisimme ihmisistä vapaita?

Luovia ja vapaita.

0 Comments

Uskomus

Uskomuksemme määrittävät todellisuutemme.

Yksi uskoo, että elämä on kärsimystä.

Toinen uskoo, että elämä on ihmeiden aarreaitta.

Kumpikin uskoo näkevänsä todellisuuden sellaisena kuin se on.

Kummankin mielestä toinen elää harhassa pystymättä näkemään todellisuutta.

 

Entä jos ihmeisiin uskova muistaa, millaista on uskoa kärsimykseen?

Jos tietää, millaista on elää sekä kärsimyksessä että ihmeessä ja on valinnut uskovansa ihmeisiin.

Elääkö silloin harhassa vai todellisuudessa?

 

Ei edes ole väliä, onko kumpikaan oikeassa.

Kumpikin voi elää omassa todellisuudessaan.

Ja ihmeisiin uskova toivoo, että toinenkin näkisi elämän olevan muutakin kuin kärsimystä.

On niin paljon helpompi hengittää.

0 Comments

Joulu

Voiko joulukuusen koristella marraskuun puolivälissä?

Voiko joulupipareita leipoa kesähelteellä?

Voiko leipoessa syödä puolet taikinasta jo ennen paistamista?

Voiko joulua viettää ilman jouluruokaa?

Voiko kaikki joululahjat avata heti jouluaattoaamuna?

Kuinka paljon meillä onkaan kirjoittamattomia sääntöjä siitä, mitä voi ja ei voi tehdä.

Kun ne säännöt unohtaa, voi tehdä mitä haluaa.

Lapsen pyynnöstä kaivoimme kuusen kellarista ja koristelimme jokaisen oksan pehmentämään marraskuun pimeyttä. Viisitoista tonttua seisoo rivissä olohuoneen pöydällä. ”Voi miten ihana! Onpa hieno!” kuului jokaisesta koristeesta.

Leivoimme joulupipareita auringon porottaessa kuumimmillaan, koska se oli suurin toive sillä hetkellä. Olemme leiponeet myös monta kertaa sen jälkeen.

Syömme taikinaa kilpaa niin, ettei uuniin asti selviä kovin paljon paistettavaa. Onhan taikina niin paljon parempaa kuin valmiit leipomukset.

Jos kukaan ei nauti jouluruoasta, ei sitä tarvitse ostaa. Voi syödä sitä, mitä tekee mieli.

Jouluaattona avaamme lahjat heti, kun siltä tuntuu. Ei tarvitse kiduttaa koko päivää odotuksessa, kun vaihtoehtona on rentoutua loppupäivä.

Kunhan tekee juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ei niin kuin kuuluisi jonkun muun mielestä tehdä.

0 Comments

Rosen-kupla

Olin kuplassa, josta haluaisin huutaa koko maailmalle ja samaan aikaan pitää kaiken itselläni.

Olo on niin pyhä ja kiitollinen, etteivät sanat riitä kuvaamaan minussa tapahtunutta muutosta.

Tunsin, miten minulta on kauan sitten katkaistu siivet. Kasvatin itselleni uudet, isot ja kantavat.

Tunsin, miten olen aina kulkenut varpaillani, varoen. Sain kokemuksen, että omat jalkani kantavat.

Tunsin, miten minun on tarvinnut kontrolloida itseäni ja ympäristöäni. Ymmärsin, ettei minun tarvitsekaan ratkaista kaikkia ongelmia.

Tunsin, miten olen paennut koko elämäni epävarmuutta. Koin, että epävarmuudessakin voi luottaa siihen, että elämä kantaa.

Tunsin, miten olen antanut elämäni pelkojeni kasautua tiheiksi sedimenteiksi. Näin, miten pelot karisivat pois ja tilalle tuli valoa.

Tunsin, miten olen kantanut syyllisyyttä asioista, joille en ole voinut mitään. Annoin itselleni anteeksi.

Tunsin, miten olen piilottanut itseni suojaan ilkeiltä sanoilta ja teoilta. Avasin piilopaikkani oven ja astuin ulos vapauteen.

Tunsin, miten asun vieläkin päässäni. Oivalsin, että voin löytää tien kehooni.

Tunsin, miten haluaisin olla jo valmis. Samalla hyväksyin oman keskeneräisyyteni.

Tunsin, miten kehoon padottujen tunteiden vapautuminen purkaa mielen rajoituksia.

Kiitos Rosen-heimoni.

0 Comments

Piilo

Lapsena rakastamme leikkiä piilosta. Etsimme hyvän piilon ja haluamme tulla löydetyksi.

Elämässä voi piiloutua myös itseensä.

Voi piiloutua niin hyvin, ettei tiedä itsekään olevansa piilossa.

Piilo on turvapaikka aidolle minälle.

Piilo suojaa viiltäviltä sanoilta, arvostelevilta katseilta, kipeiltä teoilta.

Piilo suojaa myös unelmilta, ilolta, vapaudelta.

Suojamuurit rajoittavat elämää, estävät lentämästä kohti isoja unelmia.

Yksi ainoa kiusaaja voi olla syy piiloutua, pukea rooliasu päälle.

Yksi ainoa henkilö, jota kantaa mukanaan, vaikka hän olisi kaukana historiassa.

Koko elämä voi mennä siihen, että odottaa tulevansa löydetyksi.

Löysin reitin ulos omasta piilostani. Olin ollut siellä yli kaksikymmentä vuotta.

Vihdoin on tilaa levittää siivet lentoon.

0 Comments