Vaiston varassa

Kuunteletko vaistoasi?

Teetkö päätöksiä vaiston varassa, vaikka et osaisi järjellä selittää valintojasi?

Uskallatko muuttaa mieltäsi vain luottaen vaistoosi?

On vain tunne, joka ohjaa suunnan.

Vaisto, intuitio, sydämen ääni.

Jos kuljet oikeaan suuntaan, kaikki sujuu vaivattomasti, melkein liian helposti.

Jos kuljet väärään suuntaan, tunne vahvistuu.

Laittaa kapuloita rattaisiin, tekee kaikesta vaikeampaa.

Yrittää saada sinut muuttamaan suuntaa.

Mitä pidempään välttelet vaistosi ääntä, sitä kovemmaksi se muuttuu.

Järjellä voit yrittää selittää asiat parhain päin.

Järjellä voit jatkaa matkaa ja suorittaa vaivalloisesti askeleita yksi kerrallaan eteenpäin.

Järjellä voit uskotella tunteen olevan kuvitelmaa.

Mutta tunne kertoo totuuden.

Kun seuraat vaistoasi, se hiljenee tyytyväisenä.

Kiittää sinua avaamalla oikean oven.

Näyttää tietä sinne, minne sinun on tarkoitus mennä.

0 Comments

Oma arvo

Ajattelin aiemmin, että minua on kohdeltu huonosti.

Nyt näen, miten olen antanut toisten kohdella minua huonosti.

Huomaan, miten huonosti olen kohdellut itseäni.

Armottomasti.

Kun en uskonut, että ansaitsen parempaa.

Valitsin huonon kohtelun, koska en tiennyt olevani paremman arvoinen.

Sinnittelin vuodesta toiseen paikoissa, joihin en ole kuulunut.

Seurassa, jossa en voinut olla oma itseni.

Ihmisten kanssa, jotka eivät olleet minulle hyväksi.

Vain siksi, etten olisi tyhjän päällä, ilman mitään.

Palasin kerta toisensa jälkeen, jotta olisi jokin paikka, mihin mennä.

Vaikka samalla kahlitsin itseni pienemmäksi kuin olin.

En uskonut, että pärjäisin itsekseni.

En nähnyt omaa voimaani.

Ihminen kukoistaa oikeassa seurassa, oikeassa paikassa.

Elämässä ei ole tilaa löytää parempaa, jos on kiinni huonossa.

Ihminen tyytyy huonoon, jos ei usko ansaitsevansa parempaa.

Joskus on parempi olla tyhjän päällä, jotta voi löytää oman arvonsa.

Miten sinä annat toisten kohdella itseäsi?

Miten sinä kohtelet itseäsi?

0 Comments

Oikea paikka

Oletko sinulle oikeassa paikassa?

Tiedät kyllä vastauksen.

Mitä sydämesi vastaa ennen kuin alat järkeillen perustella vastaustasi?

Väärässä paikassa asiat voivat olla ihan hyvin, mutta se ei ole oikea paikka sinulle.

Väärä paikka voi muiden mielestä olla sinulle oikea paikka.

Kaikki muut voivat olla tyytyväisiä, mutta sinä tiedät olevasi väärässä paikassa.

Tunnet sen.

Tunnet olevasi väärässä paikassa, muttet ehkä uskalla myöntää sitä.

Piilotat tunteen ja jatkat niin kuin tähänkin asti.

Pelkäät, mitä jos sitä oikeaa paikkaa ei löydykään.

Parempi tyytyä väärään kuin jäädä kokonaan ilman.

Jos et tee mitään, millaiselta elämäsi näyttää vuoden päästä? Entä viiden vuoden päästä?

Mitä jos luottaisit sydämesi ääneen?

Miltä elämäsi voisi näyttää, jos alkaisit etsiä oikeaa paikkaa?

Oikea paikka ei välttämättä löydy ensimmäisellä yrittämällä.

Riittää, kun seuraat uteliaisuutta.

Menet paikkoihin, jotka kiinnostavat sinua.

Ei edes tarvitse tietää, mikä niissä kiinnostaa.

Väärän paikan jälkeen huomaat kyllä, kun olet löytänyt oikeaan paikkaan.

Oikeassa paikassa tunnet olevasi siellä, missä sinun on tarkoitus olla.

Oikeassa paikassa teet asioita, joita sinun on tarkoitus tehdä.

Oikeassa paikassa olet ihmisten kanssa, joiden seurassa voit olla oma itsesi.

Oikeassa paikassa sinun ei tarvitse piilotella roolin takana.

Hoet vain mielessäsi kiitollisuudesta herkistyen, miten voitkin olla näin oikeassa paikassa.

Kiität itseäsi siitä, että uskalsit lähteä etsimään.

Aloitin joogaopettajakoulutuksen ja tunnen olevani niin oikeassa paikassa.

0 Comments

Epätavallinen

Ihminen tottuu mihin tahansa.

Epätavallisestakin tulee arkea, kun se jatkuu riittävän pitkään.

Kun elää tavallista arkea, epätavallinen pelottaa.

Kun tottuu epätavalliseen arkeen, tavallinen pelottaa.

Useimmat luulevat etukäteen, etteivät selviäisi pahimmasta.

Jos pahin toteutuu, he huomaavat, että kaikesta selviää.

Tavalla tai toisella.

Selviämisessä auttaa se, että vaihtoehtoja ei ole.

Pahin tulee elämään yleensä yllättäen ja lupaa kysymättä.

On vain jaksettava.

Tunti, päivä tai viikko kerrallaan.

Päivistä tulee kuukausia, vuosia.

Arki on arkea epätavallisissakin olosuhteissa.

Kaikkeen tottuu, vaikka ei haluaisi.

Romahdus tulee usein vasta, kun palaa epätavallisesta takaisin tavalliseen.

Kun on aikaa ja tilaa romahtaa.

Vasta jälkeenpäin näkee, mistä kaikesta selvisi.

Joissain tilanteissa on myös olemassa vaihtoehtoja.

Tietää elävänsä epätavallista arkea ja samalla tietää, että voisi lähteä.

Maailma on täynnä vaihtoehtoja.

Ja kuitenkin pysyy paikallaan.

Kun on tottunut epätavalliseen, tavallinen pelottaa.

Epätavallisesta on tullut itselle tavallista.

Ja koko ajan mielessä toivoo, että uskaltaisi valita toisin.

0 Comments

Pari sanaa

Pari sanaa sinulta voi pelastaa toisen päivän, viikon tai vuoden.

Pari sanaa sinulta voi kääntää toisen elämän suunnan.

Pari sanaa sinulta voi auttaa toista ottamaan ratkaisevan askeleen.

Pari sanaa sinulta voi olla toiselle puuttuva palanen lähteä liikkeelle.

Pari sanaa sinulta voi antaa toiselle rohkeuden valita eri tavalla.

Pari sanaa sinulta voi toteuttaa toisen unelman.

Pari sanaa sinulta voi tehdä toisesta näkyvän.

Pari sanaa sinulta voi rauhoittaa toisen mielen.

Pari sanaa sinulta voi liimata sirpaleet yhteen.

Pari sanaa sinulta voi muuttaa kaiken.

Mitkä sanat valitset?

0 Comments

Rytmi

”Find your own rhythm.”

Kävelimme ympäri salia, hiljaisuuden vallitessa, huomio itsessämme.

Löydä oma rytmisi.

Mikä on minun rytmini?

Jos en kulje virran mukana, millainen on minun rytmini?

Millaisessa rytmissä pysyn mukana?

Millainen on rytmini, jossa en joudu näkemään vaivaa perässä pysymiseen?

Jos olen hidas, olen hidas.

Jos olen nopea, olen nopea.

Huomasin, että olin koko urani ajan juossut. Nopeammin ja kiihdyttäen.

Ehkä koko elämäni.

Oma luonnollinen rytmini on rauhallinen.

Osaan kiiruhtaa ja olen hyvä siinä.

Haluanko kiiruhtaa?

Kehoni yrittää pysäyttää minut, jos juoksen liian kauan, liian lujaa.

Voin hyvin vain, jos säilytän oman rytmini.

Minun rytmini voi olla täysin eri kuin jonkun toisen.

Minun rytmini voi olla eri kuin kaikkien muiden.

Jos kaikki muut juoksevat, uskallanko seurata rytmiäni?

Tunnetko oman rytmisi?

0 Comments

Omanlainen

”Minä olen todella taitava”, sanoo kolmevuotias ja uskoo sanomaansa täydellisesti.

Sitten alamme vertailla.

Alamme tehdä asioita kuin muut.

Emme halua erottua muista.

Haluamme kuulua joukkoon.

Valitsemme samoja asioita, jotta pysymme joukon mukana.

Alamme piilottaa niitä puolia itsessämme, jotka erottavat meidät joukosta.

Erilaisuus on pahinta maailmassa. Noloa.

Saatamme löytää niin hyvän piilopaikan, ettemme enää itsekään löydä sitä.

Etsimme paikkaamme maailmassa ja sulaudumme massaan.

Aikuisena alamme kuoria samanlaisuutta yltämme.

Työpaikkaa ei löydä, jos on samanlainen kuin kaikki muut.

Pitää erottua joukosta.

Mitä aiemmin oivallamme, että erilaisuus on voimamme, voimme alkaa tehdä erilaisia valintoja. Omia valintoja.

Otamme tärkeimmät askeleet elämässä, kun teemme omia valintoja.

Vaikka ne poikkeaisivat siitä, mitä muut tekevät.

Tarkoituksensa löytää vain olemalla omanlainen.

Omanlaisena voi sanoa ”Minä olen todella taitava” ja uskoa sanomaansa täydellisesti.

0 Comments

Sinä pyörität pyörää

Luulin aiemmin, että ratkaisu oli juosta kovempaa.

Mitä nopeammaksi kiihdytin vauhtia, sitä nopeammin pyörä pyöri.

Yksinkertaisia ratkaisuja ei ehdi tajuta, kun kiitää täydessä vauhdissa.

Ensin tarvitsee hidastaa omia askelia. Vasta sitten pyörä pysähtyy.

Ymmärsin pysähtyä vasta, kun elämä pakotti pysähtymään.

Sinä valitset työsi.

Sinä valitset, pysytkö työssäsi, joka ei ole enää sinua varten.

Sinä valitset, pidennätkö työpäivääsi aamuvarhaisesta yön pimeyteen.

Sinä valitset, jätätkö lounaan väliin, koska työ on tärkeämpää kuin oma hyvinvointi.

Sinä valitset, kuinka pitkälle venytät jaksamistasi.

Sinä valitset, teetkö yksin kahden ihmisen työt.

Sinä valitset, mihin käytät aikaasi.

Sinä valitset, sanotko kyllä vai ei.

Sinä valitset, suljetko yhden oven, jotta toinen voi avautua.

Sinä voit päättää hidastaa.

Sinä voit pysäyttää pyörän.

Tämä on sinun elämäsi.

0 Comments

Muutos

Olen huomannut, että elämä yrittää ohjata meitä kuuntelemaan omaa sisäistä ääntämme, tekemään itsemme kannalta oikeita päätöksiä.

Elämä lähettää ensin pieniä merkkejä, jos olemme kulkemassa väärään suuntaan. Se yrittää lempeästi ohjailla oikeaan suuntaan. Jos emme suostu huomaamaan merkkejä, viesteistä tulee vähän äänekkäämpiä.

Jos vain jatkamme viestien hiljentämistä ja pysymme haitallisella tiellä, yrittää elämä pysäyttää kovemmalla otteella.

Lopulta elämä jysäyttää lekalla päähän, heittää eteemme sellaisen esteen, että on pakko pysähtyä.

Tuska on niin suuri, ettei ole muita vaihtoehtoja kuin elää sen läpi. Arvomaailma heilahtaa ja kaikki on eri tavalla kuin aiemmin. Sillä hetkellä voimme valita, otammeko opiksi vai jatkammeko silti vanhalla tiellä.

Muutos on vaikeaa. Mutta kun tuska on riittävän suuri, muutoksesta tuleekin helpotus.

Toimimmeko itseämme vastaan vai olemmeko itsemme puolella? Löydämmekö kokemuksistamme riittävän hyvän syyn tehdä hyvinvointimme kannalta oikeita ratkaisuja?

Olen alkanut pohtia, päteekö sama myös ilmastonmuutokseen.

Saamme ensin pieniä merkkejä, joiden perusteella voisimme vaihtaa suuntaa.

Jos emme tunnista, miten olemme yhtä asuttamamme maapallon kanssa, alkavat viestit olla äänekkäämpiä. Jos edelleen jatkamme itsekästä elämäämme, näemmekö yhä kovempia merkkejä?

Haluammeko pitää kaiken elämässämme ennallaan, vain koska muutos on vaikeaa? Olemmeko välittämättä helleaalloista, kuivuudesta, tuhoutuvista koralliriutoista ja sulaneista jäätiköistä?

Odotammeko sitä lekaa, joka täräyttää elämästämme niin tuskallista, että muutos alkaa tuntua helpolta vaihtoehdolta?

0 Comments