Joulu

Voiko joulukuusen koristella marraskuun puolivälissä?

Voiko joulupipareita leipoa kesähelteellä?

Voiko leipoessa syödä puolet taikinasta jo ennen paistamista?

Voiko joulua viettää ilman jouluruokaa?

Voiko kaikki joululahjat avata heti jouluaattoaamuna?

Kuinka paljon meillä onkaan kirjoittamattomia sääntöjä siitä, mitä voi ja ei voi tehdä.

Kun ne säännöt unohtaa, voi tehdä mitä haluaa.

Lapsen pyynnöstä kaivoimme kuusen kellarista ja koristelimme jokaisen oksan pehmentämään marraskuun pimeyttä. Viisitoista tonttua seisoo rivissä olohuoneen pöydällä. ”Voi miten ihana! Onpa hieno!” kuului jokaisesta koristeesta.

Leivoimme joulupipareita auringon porottaessa kuumimmillaan, koska se oli suurin toive sillä hetkellä. Olemme leiponeet myös monta kertaa sen jälkeen.

Syömme taikinaa kilpaa niin, ettei uuniin asti selviä kovin paljon paistettavaa. Onhan taikina niin paljon parempaa kuin valmiit leipomukset.

Jos kukaan ei nauti jouluruoasta, ei sitä tarvitse ostaa. Voi syödä sitä, mitä tekee mieli.

Jouluaattona avaamme lahjat heti, kun siltä tuntuu. Ei tarvitse kiduttaa koko päivää odotuksessa, kun vaihtoehtona on rentoutua loppupäivä.

Kunhan tekee juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ei niin kuin kuuluisi jonkun muun mielestä tehdä.

0 Comments

Riski

Riskinkarttaja tuntee olevansa turvassa riskejä karttavassa ympäristössä.

Kun poistetaan epävarmuustekijät, saadaan tarkkaan rajattu ympäristö, missä on lupa toimia.

Jos toiminnan lähtökohtana on minimoida riskejä, säännöt määrittelevät tarkasti, mitä saa ja ei saa tehdä.

Lupaukseen sisältyy aina riski, että lupausta ei pysty täyttämään.

Onko ratkaisu siis olla lupaamatta mitään?

Jos riskien karttamiseksi ei voi luvata mitään, kaventaa myös mahdollisuuksia tehdä asioita.

Riskejä minimoimalla päätyy tekemään asiat aina samalla tavalla.

Lopulta lakkaa yrittämästä tehdä mitään uutta.

Uutta ei kannata kokeilla, koska lopputuloksesta ei ole tietoa eikä kokemusta.

Riskien välttely tappaa luovuuden.

Toisaalta riskejä minimoimalla alkaa luovuus kukoistaa siinä, miten sääntöjä voi kiertää.

Luovuuteen sisältyy aina riski ja epäonnistumisen mahdollisuus.

Vaikka kuinka yrittäisi minimoida riskejä, voi virheitä silti tapahtua.

Mitä tapahtuu, kun riskinkarttaja löytää luovuuden?

Säännöt alkavat ahdistaa.

Alkaa hyväksyä epäonnistumisen mahdollisuuden.

Alkaa luvata enemmän.

Opettelee antamaan virheet itselleen anteeksi.

Haluaa toimia siellä, missä aitoja ei ole.

Haluaa kokeilla uusia asioita.

0 Comments