Rukous

Anna minun olla pieni,

jotta voin kasvaa suureksi.

Anna minun olla näkymätön,

jotta voin tulla näkyväksi.

Anna minun olla sylissä,

jotta saan voimaa kokeilla siipiäni.

Anna minun tulla lähelle,

jotta uskallan lähteä kauas.

Anna minun nähdä mustavalkoista,

jotta erotan värien sävyt.

Anna minun surra,

jotta löydän ilon.

Anna minun pelätä,

jotta saan otteen rohkeudesta.

Anna minun olla,

jotta löydän vapauden tehdä.

Anna minun pysähtyä,

jotta voin lähteä liikkeelle.

Anna minun uskoa, toivoa ja luottaa,

että kaikki järjestyy paremmin kuin osaan kuvitella.

0 Comments

Visio

Ensin on visio,

joka kasvaa ajan kuluessa,

kunnes se on kirkkaana mielessä.

Vision tarkoitus on päästä vapaaksi,

alkaa elää omaa elämäänsä.

Se vaatii työtä.

Taipaleen alussa huomaan,

ettei visio ihan niin kirkas ollutkaan.

Tiedän, miltä se näyttää ja tuntuu valmiina.

En vain tiedä, miten saan siitä sen näköisen.

Joten kokeilen, teen ja opettelen.

Luovun visiostani,

luovun kontrollista.

Annan lopputuloksen muotoutua

sellaiseksi kuin sen on tarkoitus tulla.

Paremmaksi kuin olisin osannut kuvitella.

0 Comments

Sielunmaisema

Minun sielunmaisemani

Joka aamu kävelen rantaan
Istun kivelle
Suljen silmäni

Hartiat valahtavat alas
Sydän rauhoittuu
Mieli hellittää

Kuuntelen aaltojen ääniä

Auringossa käännän kasvoni lämpöön päin
Tuulisella säällä vedän huppua syvemmälle
Sateella annan pisaroiden ropista kasvoilleni

Saan vastaukset kysymyksiini
Kaikki järjestyy

 

Mikä on sinun paikkasi?

0 Comments

Keikkuva banaani

Keikkuva banaani
ovesta kurkisti.
“Tahdotko leikkiä
kanssani piilosta?”
Keikkuva lentokone
vastasi “Joo!”

Keikkuva banaani
hyppäsi tehosekoittimen
kulhoon.
“Täältä ei minua
kukaan löydä.”

***

Keikkuva banaani
tahtoi uimaan.
Helle hiosti.
Kärpäset tahtoivat päästä
kuoren alle.
Keikkuen kulki
rannalle asti.
Kuori itsensä
rivakasti.
Kellui aalloissa
horisontin taa.

0 Comments

Luovuuden lähteille

Suljen oven.
Astun eteenpäin
polulle, jota ei vielä ole.
Otan ensimmäisen askeleen,
harppauksen.
Viha, kauna ja katkeruus
karisivat ovella.
Taakka tipahti harteilta.
Jäi vain kiitollisuus
kaikesta oppimastani.

Vaikeuksilla oli tarkoituksensa.
Kesti vain niin kauan
kuunnella niiden sanomaa.
Yritin taistella vastaan,
hiljentää sisäisen äänen,
joka lopulta huusi:
“Paikkasi on jossain muualla!”

Jätä valtatie.
Kulje omaa reittiä.
Kutsu muita seuraamaan.
Tehkää yhdessä tie
niille, jotka haluavat seurata
omaa kutsumustaan
luovuuden lähteille.

– Anna Suomi

0 Comments