Päästä irti

Elämme harhassa, että voisimme päästää irti vanhasta vain tahdonvoimalla.

Vaikka kuinka päätämme ja yritämme, epäonnistumme.

Pidämme kiinni ja haluaisimme päästää irti.

Syytämme itseämme mielen heikkoudesta.

Yritämme taas ja päädymme puristamaan entistä kovemmin.

Toiset näkevät, miten kiinni olemme vanhassa.

Ihmettelevät, miksi emme jo hellitä otettamme.

Tiedostamaton pitää meitä otteessaan.

Miten voisit päästää irti, jos et tiedä, mistä pidät kiinni?

Mielen rajoitukset eivät ole mielellä hallittavissa.

Ne ovat tiedostamattomina tunteina kehossa.

Piiloutuneena lihasjännitykseksi, alitajunnan uumeniin.

Lihakset ovat jännittyneet tapahtumista, jolloin emme ole saaneet turvallista huomiota.

Kun emme ole voineet tuntea vapaasti.

Niin kauan kuin vanha tunne on patoutuneena kehoon, se rajoittaa elämäämme.

Keholla on ollut syynsä suojella meitä.

Emme oikeastaan itse pidä kiinni vanhasta. Lihakset tekevät sen puolestamme.

Vasta kun ne saavat kaipaamansa huomiota, ne voivat hellittää.

Antaa tiedostamattoman tulla tietoisuuteen.

Päästää irti.

Aina ei ole kiinni tahdonvoimasta, että pidät kiinni vanhasta.

Vapaus voi löytyä kehon kautta.

Rosen-menetelmä ja yinjooga ovat antaneet minulle vapauden.

Mistä sinun kehosi voisi päästää irti?

0 Comments

11. Rosen-menetelmä

Joulukalenterin 11. kirja kuvaa menetelmän, jonka avulla löysin tien omaksi itsekseni.

11. Marion Rosen, Susan Brenner: Rosen-menetelmä – Kosketusta keholle ja mielelle

”Me vältämme näyttämästä sisimpäämme muille luomalla lihaksistomme avulla ympärillemme suojaavia muureja, jotta emme olisi haavoittuvaisia. Pelkäämme, että ulkomaailma vahingoittaa todellista olemustamme, joten emme usein anna todellisen olemuksemme olla osa elämäämme.”

Olin tutkinut ja treenannut mieltäni löytääkseni ratkaisuja elämääni.

Etsin väärästä paikasta.

Vastaukset mielen rajoituksiin ovatkin kehossa. Kehoon padotuissa tunteissa.

”Lihasjännityksen avulla keho tukahduttaa tunteita ja kokemuksia, joita emme kykene käsittelemään niiden tapahtumahetkellä. Niinpä usein unohdamme, mitä alun perin tapahtui. Nuo tunteet ja kokemukset ovat kuitenkin sisällämme, varastoituneina kehoomme, ja meidän on ponnisteltava suuresti pitääksemme ne tietoisuutemme ulottumattomissa. Lihasjännitys myös estää hengitystä virtaamasta vapaasti kehon lävitse.”

Marion Rosenin kehittämässä menetelmässä kosketus luo tietoisuuden kehon jännityksistä. Kun jännitykseen piiloutunut tunne pääsee vapaaksi, syntyy tilaa uudelle. Elämiselle.

Tärkeimmät asiat ovat hyvin yksinkertaisia.

Läsnäoleva kosketus ja luottamus riittää.

Kirja upea kuvaus Rosen-menetelmästä, mutta lukeminen ei riitä.

Tarvitaan kokemus.

Löysin, kuka olen ilman ponnistelua.

0 Comments

Ponnistelu

Kuka olet ilman ponnistelua?

Niin kauan kuin muistan olen kertonut itselleni totuutta siitä, kuka olen.

Introvertti, loogisesti ajatteleva järki-ihminen, turvallisuushakuinen, äärimmäisen riskiä karttava, tukeudun faktoihin ja tietoon, panostan tarkkoihin suunnitelmiin ja keskityn yksityiskohtiin.

Kaikki muu oleminen ja tekeminen on vaatinut ponnistelua.

Sitten huomaan, että olenkin jotain ihan muuta.

Ehkä jopa ekstrovertti, ajattelen tunteella ja intuitiolla, harjoittelen riskinottoa, tiedon sijasta uskon, ohjaudun mielikuvituksella, maalaan taivaanrantoja ja leijun mielelläni pilvissä.

Aiempi tapa olla ja tehdä alkaa vaatia ponnistelua. Välillä todella paljon ponnistelua.

Huomaan joskus edelleen vastustavani sitä, kuka oikeasti olen.

Ponnistelusta huomaan, että yritän pysyä vanhassa, vaikka uusi olisi vaivattomampaa.

Totuus itsestäni on niin syvänä uskomuksena, että sen kyseenalaistaminen horjuttaa kaikkea.

Oman voiman löytäminen tuntuu pelottavalta, jos on tottunut tekemään itsestä pienen.

Muutos on tuntunut siltä kuin ankanpoika huomaisi olevansa yksisarvinen.

Mitä enemmän olen totutellut uuteen minääni, ymmärrän sen olevan aito minäni.

Minä joka ei lakkaa muuttumasta, mitä enemmän rikon näkymättömiä rajoja ympäriltäni.

Tunnistan paljon piirteitä siitä pienestä tytöstä, joka vapaasti toteutti itseään vain tekemisen ilosta.

Ennen kuin kasvaessaan oppi tekemään itsestä pienemmän kuin onkaan.

“This work is about transformation – from the person we think we are to the person we really are.”
Marion Rosen

0 Comments

Näkijä

Silmät sulkemalla näen enemmän.

Näen pinnan alle.

Näen toisen läsnäolon.

Näen hengityksen virtauksen.

Näen energian kulkevan sydämestä sydämeen.

Näen turvallisen huomion kaipuun.

Näen muurit vapauden esteenä.

Näen lämmön kylmyyden alla.

Näen menneisyyden muistot.

Näen tulevaisuuden nykyisyydessä.

Näen vastauksen ennen kysymystä.

Näen käsilläni syvemmin kuin silmilläni koskaan pystyisin katsomaan.

0 Comments

Luopuminen

Pyörittelin parikymppisenä silmiäni, kun joogaopettaja kertoi, että moni luopuu joogan myötä muun muassa alkoholista, lihasta ja kahvista. Ehkä joku muu, en minä.

Harrastin astangajoogaa opiskelijana niin suorituskeskeisesti, mieli edellä kerran pari viikossa, etten osannut kuvitella vastaavia vaikutuksia omalle kohdalleni.

Jooga jäi ja työ vei mennessään.

Noin 15 vuotta myöhemmin elän tuota epäilemääni muutosta todeksi. Jooga, Rosen-menetelmä ja vyöhyketerapia ovat olennainen osa elämääni.

Olen paremmin läsnä kehossani ja sitä kautta olen luontaisesti luopumassa monesta asiasta.

Ei siksi, että yritän tehdä parempia valintoja. Ei vain tee mieli, vaikka haluaisin.

Saatan tilata pizzan lihatäytteellä ja päädyn pyörittelemään lihanpaloja lautasella miettien, miksen ottanut kasvisversiota.

Mitä paremman yhteyden olen saanut kehooni, sitä paremmin haluan kohdella itseäni. Sitä paremmin kehoni haluaa itseään kohdeltavan.

Mitä enemmän patoja vapautan kehostani, sitä enemmän mahdollisuuksia annan itselleni voida hyvin.

Huomaan muutoksen pienissä jokapäiväisissä valinnoissa. Saatan jättää aamu- tai iltapäiväkahvin väliin. Ja minä kun vielä hetki sitten vannoin, että ilman kahvia en voi elää.

Olen alkanut hakeutua kasvis- ja vegaaniravintoloihin. Ruoka on ollut niin paljon maukkaampaa kuin monessa muussa paikassa.

Mitä tietoisemmaksi tulen, sitä vahvempana koen yhteyden luontoon. Jokainen maahan heitetty roska tuntuu siltä kuin se olisi heitetty omalle pihalleni.

Alkuperäinen päätökseni lihankulutuksen vähentämisestä alkaakin kallistua nyt siihen, että kehoni valitsee luontaisesti minulle parhaan vaihtoehdon. Tahdonvoimalle ei olekaan tarvetta.

0 Comments

Kehon muistot

On mielen muistoja. On kehon muistoja.

Keskitymme mielen muistoihin, vaikka kehon tunnemuistot saattavat ohjata koko elämäämme. Tietämättämme.

Yritin järkeilemällä, puhumalla, analysoimalla, miettimällä, kirjoittamalla ja muistelemalla saada elämäni langat ojennukseen. Pääsin pitkälle, mutta aina jokin jäi puuttumaan.

Ongelma oli, että olin koko ajan päässäni, vaikka ratkaisu oli kehossani.

Länsimainen ajattelu on katkaissut yhteyden kehon ja mielen välistä. Tai kehon, mielen ja sielun.

Elämme lähinnä mielessämme. Keho on fyysinen osa meitä, joka kulkee mukana. Sitä voi kohdella kaltoin, piiskata parempiin suorituksiin ja moittia, kun se yrittää kertoa meille jotain.

Alamme arvostaa kehoamme vasta, kun se ei enää seuraakaan tahtoamme. Unohdamme sen taas, kun se voi hyvin.

Oma vyyhtini alkoi aueta, kun koin yinjoogassa, miten kehoni oli taltioinut lihasjännitykseksi tunnemuistoja lapseni sairauden ajalta, joita en ollut voinut tuntea sillä hetkellä.

Etsimäni puuttuva palanen oli Rosen-metodi. Marion Rosenin kehittämä kehoterapia perustuu ajatukseen, että lihasjännitykset ovat kehoon patoutuneita tunteita.

Rosen-hoidossa läsnäoleva kosketus auttaa tuomaan jännitykset tietoisuuteen ja vapauttaa tunteita kehosta. Tunteita vuosien tai vuosikymmenten takaa. Se aloittaa muutoksen, jonka avulla ihminen alkaa saada koko potentiaaliaan käyttöönsä. Jäljelle jää aito itse ja vapaus elää ilman mielen rajoituksia.

Olen löytänyt kehostani virheiden tekemisen pelon, koko elämäni patoamani vihat, surut, pelot, ilkeät sanat ja teot, sukupolvelta toiselle periytyneet tunteet. Ne ovat tietämättäni ohjanneet valintojani, tekojani, koko elämääni.

Mieltä, ajatuksia ja uskomuksia työstämällä voi päästä todella pitkälle.

Jos tuntuu, että jokin jää silti puuttumaan, vaikka kuinka jumppaa mieltä, ratkaisu voi olla kehossa.

0 Comments

Rosen-kupla

Olin kuplassa, josta haluaisin huutaa koko maailmalle ja samaan aikaan pitää kaiken itselläni.

Olo on niin pyhä ja kiitollinen, etteivät sanat riitä kuvaamaan minussa tapahtunutta muutosta.

Tunsin, miten minulta on kauan sitten katkaistu siivet. Kasvatin itselleni uudet, isot ja kantavat.

Tunsin, miten olen aina kulkenut varpaillani, varoen. Sain kokemuksen, että omat jalkani kantavat.

Tunsin, miten minun on tarvinnut kontrolloida itseäni ja ympäristöäni. Ymmärsin, ettei minun tarvitsekaan ratkaista kaikkia ongelmia.

Tunsin, miten olen paennut koko elämäni epävarmuutta. Koin, että epävarmuudessakin voi luottaa siihen, että elämä kantaa.

Tunsin, miten olen antanut elämäni pelkojeni kasautua tiheiksi sedimenteiksi. Näin, miten pelot karisivat pois ja tilalle tuli valoa.

Tunsin, miten olen kantanut syyllisyyttä asioista, joille en ole voinut mitään. Annoin itselleni anteeksi.

Tunsin, miten olen piilottanut itseni suojaan ilkeiltä sanoilta ja teoilta. Avasin piilopaikkani oven ja astuin ulos vapauteen.

Tunsin, miten asun vieläkin päässäni. Oivalsin, että voin löytää tien kehooni.

Tunsin, miten haluaisin olla jo valmis. Samalla hyväksyin oman keskeneräisyyteni.

Tunsin, miten kehoon padottujen tunteiden vapautuminen purkaa mielen rajoituksia.

Kiitos Rosen-heimoni.

0 Comments

Tunne

Meidät opetetaan pienestä pitäen hillitsemään tunteitamme.

Älä raivoa. Älä huuda. Ei saa nauraa liian kovaan ääneen. Itkeminen on heikkouden merkki. Älä pelkää. Ryhdistäydy.

Järkevä ihminen osaa hillitä tunteensa.

Pelkäämme päästää tunteet valloilleen, ettemme erottuisi joukosta.

Pelkäämme vahvoja tunteenpurkauksia, ettemme sairastuisi mieleltämme.

Ja juuri tunteiden tukahduttaminen sairastuttaa mielen ja jopa kehon.

Tunteet kertovat, missä rajamme kulkevat.

Jos vihaa ei ole lupa ilmaista, ainoa tapa käsitellä vihaa on kääntää se itseensä. Masennus on sisäänpäin käännettyä vihaa.

Jos surua ei ole lupa surra, se koteloituu sisimpään.

Tukahdutettu tunne alkaa tietämättämme ohjata elämäämme. Saatamme tehdä päätöksiä padotuista tunteista käsin, vaikka kuvittelemme olevamme järki-ihmisiä.

Elämme niin vahvasti päässämme, että olemme kadottaneet yhteytemme kehoon ja tunteisiin.

Aikuinen on lapselle tunteiden peili. Yksi vanhemman tärkeimmistä tehtävistä on opettaa lapsi tunnistamaan tunteensa ja antaa lupa tuntea ne.

Tunne menee ohi, kun sen on saanut tuntea.

Tunne on tie vapauteen.

0 Comments