Kiipeilijä

Haluat päästä korkealle huipulle.

Katsot alhaalta edessä olevaa matkaa ylös.

Pelko silmissäsi näet jyrkän kallioseinämän ja alhaalla terävät kivet, joihin voisit pudotessasi osua.

Toteat, ettet voi saavuttaa tavoitetta ilman kiipeilytaitoja.

Hankit varusteet, käyt kursseja ja luet kaikki aiheesta löytämäsi kirjat.

Hakeudut muiden kiipeilijöiden seuraan, treenaat ja valmistaudut henkisesti koitokseen.

Aikaa kuluu ja lopulta tunnet olevasi valmis.

Sinusta on tullut kiipeilijä.

Täydellisesti varustautuneena lähdet taivaltamaan kohti huippua.

Askel askeleelta huomaat, miten loivalta rinne tuntuu.

Odotat rinteen jyrkkenevän, jotta pääsisit käyttämään uusia taitojasi.

Tätä koitosta varten olet valmistautunut huolellisemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Jatkat matkaa ja odotat jyrkän seinämän alkua.

Sitä ei tule missään vaiheessa.

Kävelet huipulle hädin tuskin hengästyneenä.

Perille päästyäsi näet portaat, joita pitkin ihmiset nousevat ylös.

Mäen toisella puolella huomaat kyltin hissille.

Pelko vääristää todellisuutta.

Pelko saa mäet näyttämään vuorilta.

Pelko saa meidät viivyttelemään ja valmistautumaan enemmän kuin on tarpeellista.

Pahimmassa tapauksessa pelko saa meidät perääntymään kokonaan.

Valmistautuminen ei kuitenkaan mennyt täysin hukkaan.

Olet valmis isompiin korkeuksiin.

Kunhan lähdet kiipeämään.

0 Comments

Epätavallinen

Ihminen tottuu mihin tahansa.

Epätavallisestakin tulee arkea, kun se jatkuu riittävän pitkään.

Kun elää tavallista arkea, epätavallinen pelottaa.

Kun tottuu epätavalliseen arkeen, tavallinen pelottaa.

Useimmat luulevat etukäteen, etteivät selviäisi pahimmasta.

Jos pahin toteutuu, he huomaavat, että kaikesta selviää.

Tavalla tai toisella.

Selviämisessä auttaa se, että vaihtoehtoja ei ole.

Pahin tulee elämään yleensä yllättäen ja lupaa kysymättä.

On vain jaksettava.

Tunti, päivä tai viikko kerrallaan.

Päivistä tulee kuukausia, vuosia.

Arki on arkea epätavallisissakin olosuhteissa.

Kaikkeen tottuu, vaikka ei haluaisi.

Romahdus tulee usein vasta, kun palaa epätavallisesta takaisin tavalliseen.

Kun on aikaa ja tilaa romahtaa.

Vasta jälkeenpäin näkee, mistä kaikesta selvisi.

Joissain tilanteissa on myös olemassa vaihtoehtoja.

Tietää elävänsä epätavallista arkea ja samalla tietää, että voisi lähteä.

Maailma on täynnä vaihtoehtoja.

Ja kuitenkin pysyy paikallaan.

Kun on tottunut epätavalliseen, tavallinen pelottaa.

Epätavallisesta on tullut itselle tavallista.

Ja koko ajan mielessä toivoo, että uskaltaisi valita toisin.

0 Comments

Kartta

Mitä jos kartta ilmestyy näkyville vasta, kun olet päässyt perille?

Et edes tiedä matkalle lähtiessäsi, missä perillä on.

Tiedät sen vasta, kun pääset määränpäähän.

Tunnet sen jokaisella solullasi.

Ehkä jopa itkettää vähän helpotuksesta, koska et ihan uskonut, että joskus pääsisit perille.

Seurasit vain johtolankoja mukanasi kolme kompassia: ilo, uteliaisuus ja pelko.

Ilo näytti suunnan sinne, missä sielusi tuntee olevansa elossa.

Uteliaisuus oli alitajuntasi, joka askel kerrallaan näytti suunnan kohti sitä, minkä vuoksi synnyit tähän elämään.

Pelko ohjasi ensin pois sieltä, mistä lähdit ja minne pelkäsit päätyväsi takaisin.

Kun päätit, ettet aio enää palata, pelko siirtyi ohjaamaan sinua sinne, minne eniten halusit päästä.

Perillä saat kartan käteesi.

Näet valtaväylät, joilta uskalsit poiketa pienemmille teille.

Risteykset, joiden ohi meinasit kulkea niitä huomaamatta.

Kuoppaiset pikkutiet, joiden varrella usko meinasi loppua.

Majapaikat, joissa keräsit voimia jatkaa matkaa.

Ja sen kohdan kartassa, josta kukaan muu ei ollut vielä mennyt.

Piirrät siihen oman polkusi, jotta muistat, miten pääsit perille.

Kompasseina ilo, uteliaisuus ja pelko.

0 Comments

Pelosta sekaisin

Olen erikoistunut viime aikoina tutkimaan pelkoa.

Perehtynyt aineistoon kädet savessa.

Kahlannut kaulaa myöten upottavassa suossa.

Lentohiekassa vajonnut syvemmälle pelkoon.

Täysin lamaantuneena, lihakset jännittyneenä, tietoisuus panttivankina.

Liskoaivot vallassa, Resistance rakentamassa muuria luovan virtauksen esteeksi ja kaikki egon keksimät versiot pelosta ovat piirittäneet minut lupaa kysymättä.

Ja tutkimuksen johtopäätös?

Keksittyä valhetta ihan kaikki.

Täyttä huijausta.

Menneisyyden silmänkääntötemppu.

Kun on kulkenut aidon pelon läpi, pitäisi osata erottaa nämä huijarit joukosta.

Pelko elää menneessä ja tulevassa, ei koskaan tässä hetkessä.

Niin kauan kuin olen tässä hetkessä, pelkoa ei ole.

Liike on ainoa lääke.

Tietoinen liike kohti sitä, mikä eniten pelotti.

Tekoja yksi kerrallaan.

Sydän tietää tien.

Mieli saa nyt luvan olla ihan hiljaa.

0 Comments

Pelkäämisen taito

Kuvittelitko, että pelkääminen loppuu joskus?

Minä olen tainnut joskus elää siinä harhakuvitelmassa.

Että pelko helpottaisi siinä vaiheessa, kun löydän tarkoitukseni ja alan elää itseni näköistä elämää.

Hah! Siitähän pelkääminen vasta saa uusia kierroksia.

Olen elämäni aikana pelännyt kaikenlaista.

Olen pelännyt, etten saa ystäviä. Sain.

Olen pelännyt, etten saa opiskelupaikkaa. Sain.

Olen pelännyt, etten löydä työpaikkaa. Löysin.

Olen pelännyt, etten pääse näkemään maailmaa. Pääsin.

Olen pelännyt, etten löydä puolisoa. Löysin.

Olen pelännyt, etten saa lapsia. Sain.

Olen pelännyt, etten osaa innostua mistään. Osasin.

Olen pelännyt, etten löydä kutsumustani. Löysin.

Tässä taitaa nyt olla selvä kaava.

Pelkoni ovat olleet täysin turhia.

Maailmaani oikeasti järisyttäneet asiat ovat tulleet täysin yllätyksenä kulman takaa.

En osannut pelätä niitä etukäteen ja selvisin silti.

Jos on selvinnyt lapsen syövästä niin sitä luulisi olevansa koko loppuelämän voittamaton.

Kaikki pelot ovat siihen verrattuna kärpäsen surinaa ja silti tuntuu välillä, että pelkokerroin elämässäni vain kasvaa.

Pelkokin tulee nykyään nopeammin tietoisuuteen, kun en enää patoa kaikkia tunteita kehooni.

Olen terveempi kuin aikoihin, kun tunteettomuuden sijasta elän tunteiden vuoristoradassa.

Mutta onhan tämä kuin eläisin uhmaikää ensimmäistä kertaa. Opettelen tunnistamaan, nimeämään ja ilmaisemaan tunteitani.

Tältä pelko siis tuntuu, kun en piilotakaan sitä alaselkääni.

Ei kannata odottaa pelkäämisen loppumista.

On vain opeteltava elämään sen kanssa. Tekemään pelosta huolimatta.

Pelollakin on onneksi tapana virrata ohi, jos antaa sen tulla ja mennä.

0 Comments

Pelkoa päin

Laskettelu ei tule ensimmäisenä harrastuksena mieleen, jos pelkää korkeita paikkoja ja vauhtia.

Ja silti vuodesta toiseen vedän monot jalkaan ja lähden vapaaehtoisesti rinteeseen.

Samaan aikaan innoissani ja kauhuissani.

Yleensä mieli hiljenee ja rentoutuu nopeasti, vaikka laskuasento näyttää aina yhtä jännittyneeltä.

Olen oppinut tanssimaan pelon kanssa laskiessa.

En ole enää vuosiin istunut hangessa rinteen reunassa, koska en uskalla laskea alas.

Laskettelu on opettanut, että pitää nojata pelkoon päin.

Jos rinne tuntuu liian jyrkältä, täytyy nojata reilusti alarinteeseen päin.

Juuri sinne, minne pelko ei todellakaan antaisi kääntyä.

Pelko haluaisi kääntää minut täysin vastakkaiseen suuntaan.

Jos kuuntelisin vain pelkoa, jäisin paljosta paitsi.

Onnistumisen tunteesta, laskemisen ilosta ja kaakaosta.

Pelkoa täytyy vain annostella sopivina annoksina.

Saatan laskea koko päivän yhtä ja samaa rinnettä täysin tyytyväisenä.

Huonolla säällä jään mieluummin sisälle lukemaan kirjaa.

Viime vuosi opetti minut käyttämään pelkoa kompassina.

Mitä enemmän pelottaa, sitä oikeampi suunta. Sitä parempi ratkaisu.

Askeleen lähempänä minulle tarkoitettua elämää.

Eniten pelottaa juuri ennen liikkeelle lähtöä.

0 Comments

Pelon piilot

Mitä enemmän pelkään, sitä enemmän suoritan.

Mitä enemmän pelkään ajan loppuvan kesken, sitä enemmän laiminlyön itseäni, omaa hyvinvointiani.

Mitä enemmän pelkään jääväni ilman, sitä enemmän pusken eteenpäin.

Mitä enemmän pelkään, etten onnistu, sitä enemmän pakotan itseäni äärirajoille.

Yleensä en edes tiedosta pelkääväni.

Voin tunnistaa pelon tekemisten kautta.

Kun huomaan suorittavani, voin etsiä pelkoa suorittamisen takaa.

Kun huomaan laiminlyöväni oman hyvinvointini, voin etsiä pelkoa laiminlyönnin takaa.

Kun pusken eteenpäin, voin etsiä pelkoa puskemisen takaa.

Kun huomaan pakottavani itseäni äärirajoille, voin etsiä pelkoa pakottamisen takaa.

Suorittaminen, laiminlyönti, puskeminen ja pakottaminen – kaikki yrityksiä piilottaa pelko.

Kun pelon on tunnistanut, on vapaa jatkamaan.

Tehden, mutta ei suorittaen.

Itseä ja omaa hyvinvointia vaalien.

0 Comments

Epävarmuus

Epävarmuudesta ja pelosta on helppo puhua sitten, kun ne ovat historiaa. Silloin niistä on sallittua puhua. ”Näin selvisin peloistani. Näin sinäkin voit selvitä.”

Kun elää keskellä epävarmuutta, se pitäisi piilottaa, kärsiä itsekseen ja tuoda näkyville vasta sitten, kun tilanne on ohi.

Onnistumisia korostavana aikana pitäisi olla selvinnyt jo voittajana ennen kuin avaa suunsa.

Toisaalta vaikenemalla ylläpitää hiljaisuuden viittaa, että asioista ei voi puhua sillä hetkellä, kun ne ovat totta. Illuusiota siitä, että kaikki menee hyvin ja tässä vain porskutetaan eteenpäin.

Samalla eristää itsensä muiden tuelta. Ei voi saada apua, jos ei myönnä tarvitsevansa apua.

Totuus voi muuttua, kun sen sanoo ääneen.

Pelko voi kadota pelkällä puheen voimalla, sanomisen hetkellä.

Mielessä pyörivät asiat kannattaa sanoa ääneen, ennen kuin niistä kasvaa mammutin kokoisia. Mitä kauemmin ne pitää piilossa itseltä tai muilta, ne syövät energiaa kaikelta muulta. Ne alkavat ottaa elämää valtaansa.

Yritän opettaa lapselleni, että huolien sanominen ääneen auttaa. Murheiden repun voi tyhjentää aikuisen kannettavaksi. Ja sitten herään itse keskellä yötä murehtimaan, koska olen pyöritellyt asioita koko päivän mielessäni sanomatta niistä kenellekään.

Ei tarvitse edes sanoa ääneen. Kirjoittaminenkin riittää. Kun saa mieltä painavat asiat paperille, mielen taakka kevenee. Tulee tilaa jollekin muulle.

Kerta toisensa jälkeen löydän itseni samasta tilanteesta. Mieleni vankina, kehoni vankina, tunteideni vankina. Olo on kamala niin kauan kuin piilotan tunteet itseltäni. Kun en hyväksy ja anna itseni tuntea niitä. Kieltäminen vain antaa voimaa sille, mitä yritän vastustaa.

Hyväksyminen on ainoa tie eteenpäin.

Joten annan itselleni luvan olla epävarma ja pelätä tuntematonta.

Pelottaa ja otan seuraavan askeleen.

0 Comments

Pelko ja luottamus

Mitä lähemmäksi pääsee aidointa itseään, sitä enemmän alkaa pelottaa.

Mitä oikeampaa ratkaisua on tekemässä, sitä suuremmaksi pelko kasvaa.

Mitä aidompaa tekstiä kirjoittaa suoraan sydämestä, sitä enemmän pelkää.

Pelkoa voi siis hyödyntää mittarina valinnoilleen. Mitä enemmän polvet tutisevat pelosta, sitä oikeammalla tiellä olet.

Ehkä eniten olen pelännyt irtisanoutua työstäni ilman tarkkaa suunnitelmaa tulevasta. Heittäytyä luottamaan siihen, että sisäinen ääni on oikeassa.

Tiesin päätöksen olevan ainoa oikea vaihtoehto, mutta pelko yritti kaikkensa saadakseen minut vetäytymään.

Palaset loksahtivat kohdalleen irtisanoutumistani seuraavana päivänä.

En ole katunut päätöstä kertaakaan, vaikka edelleen pelottaa lähes joka päivä.

Uuden aloittaminen pelottaa. Tuntematon pelottaa. Kontrollin menettäminen pelottaa.

Lopulta mikään ei ole varmaa.

Täytyy vain uskaltaa luottaa. Luottaa siihen, että elämä kantaa.

Olen oppinut luottamaan sisäiseen ääneen.

Mitä lähemmäksi pääsee aidointa itseään, sitä enemmän alkaa luottaa.

Mitä oikeampaa ratkaisua on tekemässä, sitä suuremmaksi luottamus kasvaa.

Mitä aidompaa tekstiä kirjoittaa suoraan sydämestä, sitä enemmän luottaa.

Jokainen päivä tuo merkkejä siitä, että elämä kantaa. Kannattaa luottaa.

0 Comments

Pelko

Kirjoitin siitä, kuinka teen päätöksiä tunteella.

Tunteiden vallassa ei kuitenkaan kannata tehdä päätöksiä. Vihasta täristen ei kannata päättää lähettää sähköpostia. Pettymyksestä itkien ei kannata avautua sosiaalisessa mediassa. Rakkauden huumassa ei aina kannata uhrata koko elämäänsä.

Pelon tunteen ei saa antaa vaikuttaa päätöksiin. Sen tehtävä on suojella ihmistä. Pelolle paras ratkaisu on olla muuttamatta mitään. Pelon mielestä tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon paratiisi.

Pelon mielestä tuntematon tulevaisuus johtaa pahimpaan vaihtoehtoon. Huonosta suhteesta lähteminen johtaa ikuiseen yksinäisyyteen. Työstä lähteminen johtaa pitkäaikaistyöttömyyteen, syrjäytymiseen, perheen menettämiseen ja sillan alla asumiseen.

Pelko sitoo ajatukset siihen, mitä eniten pelkää. Sen vuoksi peloilla on usein taipumus toteutua. Ajatus on energiaa. Pelko sitoo energiaa, joka voisi olla paremmassa käytössä.

Pelko kangistaa ihmisen ja peittää alleen kaikki muut tunteet, myös hyvät tunteet. Jos pelko ottaa vallan, täytyy vain toimia. Silloin myös järkeily voi olla tarpeellista.

Pelko vastustaa eniten päätöksiä, jotka ovat itselle oikeita.

Pelolta täytyy katkaista siivet, jotta vapautuu ajattelemaan jotain muuta. Ottaa ratkaiseva askel.

Jos ei pelottaisi, mitä tekisit?

0 Comments