Aloittelija

Kun on tottunut kokemuksen tuomaan varmuuteen, voi olla vaikeaa olla uudestaan aloittelija.

Aloittelijana olemisen epävarmuus voi estää kokenutta tekemästä uusia asioita.

Niitäkin, joita tekisi mieli tehdä.

Varsinkin jos on tottunut olemaan kaikessa hyvä.

Turhauttaa ottaa ensimmäiset askeleet, kun ei vielä osaa.

Pitää olla valmis olemaan huono tullakseen hyväksi.

Kun pääsee aloittamisen kynnyksen yli, voi tottua aloittelijana olemisen epämukavuuteen.

Epämukavuuden takaa löytyy oppimisen ilo.

Kun meinaa turhautumisen keskellä luovuttaa ja onnistuu sittenkin pääsemään yhden askeleen eteenpäin.

On helpompaa olla aloittelija yhdessä asiassa kerrallaan, muuttaa vain yhtä asiaa.

Välillä täytyy kuitenkin räjäyttää kaikki vanha saadakseen uutta tilalle.

Sen jälkeen on aloittelija lähes joka asiassa.

Aloittelija voi oppia nauttimaan siitä epävarmuudesta, ettei tiedä, osaa tai ei ole kokemusta.

Riittää, että on intoa opetella.

Aloittelija saattaa tehdä virheitä, mutta myös oppii jatkuvasti ja paljon.

Kokemuksen taakse on helppo tuudittautua niin, ettei enää opikaan uutta.

Kokemuksen ansiosta voi kulkea pelkällä automaattiohjauksella, tehdä asiat aina samalla tavalla.

Ilman kokemuksen painolastia aloittelija voi tehdä asiat eri tavalla.

Joskus eri tavalla on parempi kuin samalla tavalla.

Vielä parempi on, jos löytää oman tavan.

0 Comments

Korkeakoulu

Mikä on ylin koulutustasosi?

Tätähän meiltä aina kysytään.

Kysytään ja luokitellaan ryhmiin vastauksen mukaan.

Koulutustason jälkeen kysytään titteliä tai ammattia.

Pysähdyn nykyään pitkäksi aikaa tämän kysymyksen kohdalle.

Entä jos kysyttäisiin, missä olet saanut tärkeimmät oppisi?

Mitä vastaisit?

Kuusi kuukautta lasten syöpäosastolla opetti enemmän kuin kuusi vuotta kauppakorkeakoulussa ja kymmenen vuotta konsulttina yhteensä.

Siltä ajalta ei jaettu todistusta seinälle, vaikka opin kaikkein eniten.

Se kuvaa elämääni ja osaamistani paremmin kuin yksikään merkintä CV:ssä.

Sen jälkeen titteleillä ja tutkinnoilla ei ole ollut enää merkitystä.

Minua ei juurikaan kiinnosta, missä tehtävissä työskentelet tai montako todistusta olet kerännyt.

Minua kiinnostaa, millaisista kokemuksista elämäsi polku on muodostunut.

Minua kiinnostaa nähdä, mistä asioista silmäsi syttyvät.

Haluan kuulla, mistä asioista saat iloa, millaisia vaikeuksia olet kohdannut ja mihin suuntaan sydämesi ääni kuljettaa.

Seuraatko sydämesi ääntä?

Haluan nähdä kuka oikeasti olet, pinnan alla.

Kaikki tämä kertoo sinusta paljon enemmän kuin tittelisi ja tutkintosi.

Millaiseksi kokemusasiantuntijaksi elämän korkeakoulu sinua kouluttaa?

0 Comments

Poisoppiminen

Uutta opetetaan kaikkialla, poisoppiminen on jokaisen itse opeteltava.

Korostamme aina, miten haluamme oppia uutta ja kuinka nopeita olemme oppimaan.

Mitä jos arvioisikin välillä omaa poisoppimisen taitoa?

Elämänmuutoksessa ehkä vielä oppimistakin tärkeämpi taito on poisoppiminen, luopuminen.

Oppia pois taitoja, joita ei enää tarvitse.

Taitoja, joista on vain haittaa.

Ilman poisoppimista vanhat taidot ottavat ohjat heti, kun silmä välttää ja ote herpaantuu.

Suorittaminen, stressaaminen, murehtiminen ja kiirehtiminen astuvat kehiin heti, jos en ole valppaana.

Voin opetella tekemään rennosti, mutta vielä tärkeämpää olisi oppia pois suorittamisesta.

Lapset oppivat helposti, koska heillä ei ole poisopittavaa oppimisen esteenä.

Uutta ei aina mahdu elämään, jos ei ensin luovu jostakin.

Vai väistyykö vanha, kun riittävästi uutta tulee ensin elämään?

Tapahtuuko poisoppiminen aina oppimisen myötä vai tarvitsisiko tietoisemmin yrittää poisoppia vanhaa?

Luopua taidoista sen sijaan, että aina opettelisi uusia.

Jos tekisi ensin tyhjää tilaa, joka saisi täyttyä vapaasti.

Sitähän meditointi tekee. Poistaa vanhaa ja tekee tilaa uudelle.

Mistä sinä haluaisit oppia pois?

0 Comments

Oppiminen

Kesti aika monta vuosikymmentä, ennen kuin sain kokea, mitä oppiminen parhaimmillaan on.

Se ei ole kokeisiin pänttäämistä, ulkoa opettelua, asioiden muistamista tenttiin asti, jonka jälkeen saa unohtaa kaiken.

Se ei ole sitä, että joku ulkopuolinen määrittelee, mitä ja millä tavalla pitää oppia.

Se ei ole tutkinnon suorittamista alalta, joka ei kiinnosta itseä, mutta joka on ulkoisilla mittapuilla arvostettu saavutus.

Oppimista ei tapahdu vain inspiroivia luentoja kuunnellen. Kuukauden jälkeen muistiinpanojen kirjoittamisesta mikään ei ole muuttunut ja kaikki se inspiroiva tieto on unohtunut.

Oppiminen on sitä, että löytää itseään kiinnostavan alan, jonka kurssikirjat saavat ihmettelemään, että saanko oikeasti kutsua näitä ammattikirjallisuudeksi.

Tekee, kokeilee ja harjoittelee, vaikka ei aluksi tiedä yhtään, mitä on tekemässä. Jatkaa siitä huolimatta.

Kirjoittaa vastausta tehtävään, joka vaikuttaa näennäisen helpolta ja vaatii lopulta kolmen viikon ajatustyön. Ja kaiken sen ajattelun ja kirjoittamisen jälkeen on muuttunut enemmän kuin kaikissa elämänsä seminaareissa yhteensä.

On valmis maksamaan itse osallistumismaksun, jota vastaan antaa täyden panoksensa. Eikä kukaan maksa osallistumisesta tukea tai palkkaa.

Ihmettelee, miten onkaan aiemmin ajatellut niin eri tavalla oppimisesta.

Oppiminen on sitä, että kurssin jälkeen on muuttunut ihmisenä.

Milloin sinä olit viimeksi sellaisella kurssilla?

0 Comments