Herkkyyden voima

Äitini kertoo, miten pienenä puolustin heikompaa isompia vastaan hiekkalaatikolla.

Olen aina kärsinyt epäoikeudenmukaisuudesta.

Tuntenut tuskaa toisten puolesta ja yrittänyt auttaa.

Nähnyt pintaa syvemmälle ja ollut heikomman puolella.

Sanonut ääneen asioita, joita kaikki ajattelevat, mutta joista kukaan muu ei uskalla puhua.

Saanut kokea nahoissani sen, että turvallisin ratkaisu olisi olla hiljaa ja antaa kärsimyksen jatkua.

Tunnistin herkkyyden lapsessani, mutten nähnyt sitä itsessäni.

Vasta viime kesänä sain lahjaksi tietoisuuden omasta herkkyydestäni.

Herkkyys yhdisti elämäni palaset punaisella langalla.

Se ei muuttanut mitään, mutta auttoi ymmärtämään kaiken.

Herkkyys selitti, miksi olin voinut niin pahoin kovassa maailmassa.

Voin tietoisesti rakentaa pehmeämpää maailmaa.

Herkkyyden tunnistaminen auttoi tekemään siitä taikavoimani, vahvuuden heikkouden sijasta.

Ilman herkkyyttä en näkisi niin kuin näen tai kirjoittaisi niin kuin kirjoitan.

Ilman herkkyyttä en tunnistaisi toisen haavoja ja voimaa.

Herkkyyden tiedostaminen auttaa minua suojelemaan itseäni.

Asettamaan rajat sille, mitä imen itseeni ulkopuolelta.

Valitsemaan seurani, ympäristöni ja tekemiseni herkkyyttä vaalien.

Ehkä olemmekin kaikki herkkiä.

Toisilla vain on kovempi kuori herkkyyden ympärillä.

0 Comments

Aloittelija

Kun on tottunut kokemuksen tuomaan varmuuteen, voi olla vaikeaa olla uudestaan aloittelija.

Aloittelijana olemisen epävarmuus voi estää kokenutta tekemästä uusia asioita.

Niitäkin, joita tekisi mieli tehdä.

Varsinkin jos on tottunut olemaan kaikessa hyvä.

Turhauttaa ottaa ensimmäiset askeleet, kun ei vielä osaa.

Pitää olla valmis olemaan huono tullakseen hyväksi.

Kun pääsee aloittamisen kynnyksen yli, voi tottua aloittelijana olemisen epämukavuuteen.

Epämukavuuden takaa löytyy oppimisen ilo.

Kun meinaa turhautumisen keskellä luovuttaa ja onnistuu sittenkin pääsemään yhden askeleen eteenpäin.

On helpompaa olla aloittelija yhdessä asiassa kerrallaan, muuttaa vain yhtä asiaa.

Välillä täytyy kuitenkin räjäyttää kaikki vanha saadakseen uutta tilalle.

Sen jälkeen on aloittelija lähes joka asiassa.

Aloittelija voi oppia nauttimaan siitä epävarmuudesta, ettei tiedä, osaa tai ei ole kokemusta.

Riittää, että on intoa opetella.

Aloittelija saattaa tehdä virheitä, mutta myös oppii jatkuvasti ja paljon.

Kokemuksen taakse on helppo tuudittautua niin, ettei enää opikaan uutta.

Kokemuksen ansiosta voi kulkea pelkällä automaattiohjauksella, tehdä asiat aina samalla tavalla.

Ilman kokemuksen painolastia aloittelija voi tehdä asiat eri tavalla.

Joskus eri tavalla on parempi kuin samalla tavalla.

Vielä parempi on, jos löytää oman tavan.

0 Comments

Kartta

Mitä jos kartta ilmestyy näkyville vasta, kun olet päässyt perille?

Et edes tiedä matkalle lähtiessäsi, missä perillä on.

Tiedät sen vasta, kun pääset määränpäähän.

Tunnet sen jokaisella solullasi.

Ehkä jopa itkettää vähän helpotuksesta, koska et ihan uskonut, että joskus pääsisit perille.

Seurasit vain johtolankoja mukanasi kolme kompassia: ilo, uteliaisuus ja pelko.

Ilo näytti suunnan sinne, missä sielusi tuntee olevansa elossa.

Uteliaisuus oli alitajuntasi, joka askel kerrallaan näytti suunnan kohti sitä, minkä vuoksi synnyit tähän elämään.

Pelko ohjasi ensin pois sieltä, mistä lähdit ja minne pelkäsit päätyväsi takaisin.

Kun päätit, ettet aio enää palata, pelko siirtyi ohjaamaan sinua sinne, minne eniten halusit päästä.

Perillä saat kartan käteesi.

Näet valtaväylät, joilta uskalsit poiketa pienemmille teille.

Risteykset, joiden ohi meinasit kulkea niitä huomaamatta.

Kuoppaiset pikkutiet, joiden varrella usko meinasi loppua.

Majapaikat, joissa keräsit voimia jatkaa matkaa.

Ja sen kohdan kartassa, josta kukaan muu ei ollut vielä mennyt.

Piirrät siihen oman polkusi, jotta muistat, miten pääsit perille.

Kompasseina ilo, uteliaisuus ja pelko.

0 Comments

Rytmi

”Find your own rhythm.”

Kävelimme ympäri salia, hiljaisuuden vallitessa, huomio itsessämme.

Löydä oma rytmisi.

Mikä on minun rytmini?

Jos en kulje virran mukana, millainen on minun rytmini?

Millaisessa rytmissä pysyn mukana?

Millainen on rytmini, jossa en joudu näkemään vaivaa perässä pysymiseen?

Jos olen hidas, olen hidas.

Jos olen nopea, olen nopea.

Huomasin, että olin koko urani ajan juossut. Nopeammin ja kiihdyttäen.

Ehkä koko elämäni.

Oma luonnollinen rytmini on rauhallinen.

Osaan kiiruhtaa ja olen hyvä siinä.

Haluanko kiiruhtaa?

Kehoni yrittää pysäyttää minut, jos juoksen liian kauan, liian lujaa.

Voin hyvin vain, jos säilytän oman rytmini.

Minun rytmini voi olla täysin eri kuin jonkun toisen.

Minun rytmini voi olla eri kuin kaikkien muiden.

Jos kaikki muut juoksevat, uskallanko seurata rytmiäni?

Tunnetko oman rytmisi?

0 Comments