Tunne

Meidät opetetaan pienestä pitäen hillitsemään tunteitamme.

Älä raivoa. Älä huuda. Ei saa nauraa liian kovaan ääneen. Itkeminen on heikkouden merkki. Älä pelkää. Ryhdistäydy.

Järkevä ihminen osaa hillitä tunteensa.

Pelkäämme päästää tunteet valloilleen, ettemme erottuisi joukosta.

Pelkäämme vahvoja tunteenpurkauksia, ettemme sairastuisi mieleltämme.

Ja juuri tunteiden tukahduttaminen sairastuttaa mielen ja jopa kehon.

Tunteet kertovat, missä rajamme kulkevat.

Jos vihaa ei ole lupa ilmaista, ainoa tapa käsitellä vihaa on kääntää se itseensä. Masennus on sisäänpäin käännettyä vihaa.

Jos surua ei ole lupa surra, se koteloituu sisimpään.

Tukahdutettu tunne alkaa tietämättämme ohjata elämäämme. Saatamme tehdä päätöksiä padotuista tunteista käsin, vaikka kuvittelemme olevamme järki-ihmisiä.

Elämme niin vahvasti päässämme, että olemme kadottaneet yhteytemme kehoon ja tunteisiin.

Aikuinen on lapselle tunteiden peili. Yksi vanhemman tärkeimmistä tehtävistä on opettaa lapsi tunnistamaan tunteensa ja antaa lupa tuntea ne.

Tunne menee ohi, kun sen on saanut tuntea.

Tunne on tie vapauteen.

0 Comments

Järki vai tunteet

Teetkö päätöksesi järjellä vai tunteella?

Meidät opetetaan päättämään järjellä jo pienestä pitäen. ”Ajatellaan nyt järkevästi.”

Koulussa valinnaiset aineet kannattaa valita sen mukaan, kuinka kannattavia ne ovat työelämän kannalta.

Opiskelupaikka kannattaa valita sen mukaan, mistä työllistyy ja saa hyväpalkkaisen ammatin.

Entä jos opettelisimme itse ja opettaisimme myös lapsemme tekemään päätöksiä sen mukaan, mikä tuntuu itsestä parhaalta?

Valitsin yläasteella ranskan kielen, koska se kuulosti kauniimmalta kuin saksa. Sain elinikäisen rakkauden niin maahan, kieleen kuin ruokaan.

Nuorempana unelma-ammattini oli toimittaja. Oli kuitenkin järkevämpää opiskella kauppakorkeassa kuin lukea viestintää. Vasta parinkymmenen vuoden kiertoreitin jälkeen olen alkanut seurata kirjoittamisen intohimoani.

Tein vuosikaudet järkipäätöksiä. Käytännössä hiljensin sisäisen äänen, joka kyllä tiesi, mitä pitäisi tehdä, mutta järkeilin päätökset aina toisiksi.

Pidin itseäni huonona päätöksentekijänä. Jahkailin, kysyin muiden mielipiteitä, laskin plussia ja miinuksia, lykkäsin päätöksentekoa viimeiseen asti ja kysyin vielä varmuuden vuoksi uudestaan muiden mielipiteitä. Sitten vielä kaduin jälkikäteen, tulikohan sittenkin tehtyä väärä päätös.

Nyt teen kaikki päätökseni tunteella, intuitiolla, kuuntelemalla sisäistä ääntäni.

En kysy enää kenenkään mielipiteitä, koska tiedän intuition olevan aina oikeassa. Jos jokin asia tuntuu vähän epäilyttävältä, se yleensä on sitä. En ehkä osaa selittää miksi, mutta alitajunta tietää paremmin.

Järkevää olisi irtisanoutua vasta, kun on tarkkaan sovittu seuraavat kuviot. Mutta jos jokainen solu tietää, että ovi menneeseen on suljettava ennen kuin uudet ovet ilmestyvät näkyviin, paras päätös on hypätä tuntemattomaan.

Järkevää olisi miettiä, kuinka kauan kannattaa olla kotona lapsen kanssa, ettei menetä työmarkkinakelpoisuuttaan. Mutta jos jokainen solu tietää, että itselle on tärkeintä viettää ensimmäiset vuodet lapsen lähellä, paras päätös on kuunnella tunteitaan.

Kuuntelin menestyneen yrittäjän puhetta uransa käänteistä. Kyseistä henkilöä moni kuvailee itsepäiseksi tai hankalaksi. Itse kuulin puheesta vain todella vahvan intuition, sisäisen äänen, jota hän oli koko elämänsä seurannut. Moni idea ja hanke olisi jäänyt toteuttamatta, jos hän olisi kuunnellut muiden mielipiteitä.

Kysytkö muiden mielipiteitä tehdessäsi elämäsi ratkaisuja vai kuunteletko itseäsi, mikä on sinulle parasta?

Tunnistatko sisäisen äänesi vai hiljennätkö sen mielen sekamelskan alle?

Tunne kertoo, mikä on oikea päätös ennen kuin järki alkaa järkeillä päätöstä joksikin muuksi.

Sisäinen ääni tietää, mikä on sinulle parasta ennen kuin alat järkeillä toisenlaista ratkaisua.

0 Comments