Kartta

Mitä jos kartta ilmestyy näkyville vasta, kun olet päässyt perille?

Et edes tiedä matkalle lähtiessäsi, missä perillä on.

Tiedät sen vasta, kun pääset määränpäähän.

Tunnet sen jokaisella solullasi.

Ehkä jopa itkettää vähän helpotuksesta, koska et ihan uskonut, että joskus pääsisit perille.

Seurasit vain johtolankoja mukanasi kolme kompassia: ilo, uteliaisuus ja pelko.

Ilo näytti suunnan sinne, missä sielusi tuntee olevansa elossa.

Uteliaisuus oli alitajuntasi, joka askel kerrallaan näytti suunnan kohti sitä, minkä vuoksi synnyit tähän elämään.

Pelko ohjasi ensin pois sieltä, mistä lähdit ja minne pelkäsit päätyväsi takaisin.

Kun päätit, ettet aio enää palata, pelko siirtyi ohjaamaan sinua sinne, minne eniten halusit päästä.

Perillä saat kartan käteesi.

Näet valtaväylät, joilta uskalsit poiketa pienemmille teille.

Risteykset, joiden ohi meinasit kulkea niitä huomaamatta.

Kuoppaiset pikkutiet, joiden varrella usko meinasi loppua.

Majapaikat, joissa keräsit voimia jatkaa matkaa.

Ja sen kohdan kartassa, josta kukaan muu ei ollut vielä mennyt.

Piirrät siihen oman polkusi, jotta muistat, miten pääsit perille.

Kompasseina ilo, uteliaisuus ja pelko.

0 Comments

Innostus

Innostuminen voi olla pelottavaa, jos ei ole tuntenut innostusta vuosiin.

Luovuuden löytyminen voi olla pelottavaa, jos on pitkään ollut lukossa.

Flow-tilaan pääseminen voi olla pelottavaa, jos edellisestä kerrasta on niin kauan, ettei enää muista, miltä se tuntuu.

Unelma voi olla niin outo ilmestys, ettei sitä edes tunnista, jos on vuosia kulkenut ilman unelmia.

Oma harmaa olotila voi olla niin tuttu ja turvallinen, että pelottaa astua ilon ja valon puolelle.

Harmaudesta käsin katsottuna innostus, luovuus, flow ja unelmat ovat vaarallisia, koska useimmiten elämä on tuonut vain pettymyksiä, jos on liikaa innostunut.

Samalla ne hetkelliset hyvän olon tunteet ovat merkkejä siitä, että muutosta on tapahtumassa.

Muutos tulee hitaasti, hiljaa, vähän varkain.

Jossain vaiheessa huomaakin olevansa itse suurimpana esteenä innostumiselle.

Silloin kannattaa vain jatkaa.

Ajan kuluessa huomaa, että innostuksesta on tullut pysyvämpi olotila, josta käydään välillä harmauden puolella piipahtamassa.

Elämä ei tuokaan vain pettymyksiä.

Vaikka pettymyksiä tuleekin, on usko unelmiin vahvempi.

Pettymykset alkavatkin tarjota inspiraatiota luovuuteen.

Välillä jokaisen täytyy rypeä itsesäälissä, mutta enää se ei olekaan pysyvä olotila.

Anna itsellesi lupa innostua, edes vähän kerrallaan.

0 Comments

Menneisyys

Tarvitseeko niitä vanhoja asioita nyt niin paljon käsitellä, minulta kysyttiin. Jos asioihin ei voi enää vaikuttaa niin antaa menneiden olla menneitä.

Ei mitään tarvitse käsitellä, vastasin. Jos on tyytyväinen elämäänsä voi hyvin jatkaa samaan malliin.

Mutta menneisyys sisältää ratkaisun avaimet moneen asiaan.

Jos tuntuu, että elämä valuu hukkaan.

Jos määrittelemätön tuska kasvaa niin suureksi, ettei osaa elää sen kanssa.

Jos samat ongelmat toistuvat aina uudestaan. Jos hakkaa päätä seinään niin paljon, ettei tiedä, kumpi hajoaa ensimmäisenä, pää vai seinä.

Jos terveys alkaa näyttää merkkejä, että nykymeno ei ole kestävällä pohjalla.

Jos elämän lähettämät kehotukset suunnanmuutoksesta alkavat muistuttaa enemmän iskua lekalla päähän kuin koputusta olkapäälle.

Silloin kannattaa kääntää katse peruutuspeiliin.

Käsittelemättömät asiat ja tunteet pitävät otteessaan niin kauan, kunnes ei enää pakene niitä. Kun päättää kohdata ne.

Elämä on kärsimystä. Kun on kasvanut siihen asenteeseen, saa tehdä aika paljon töitä itsensä kanssa asenteen muuttamiseksi.

Asenne muuttuu itsestään, kun kohtaa elämänsä raadot, pimeimmät puolet itsestä. Asiat, jotka kipeimmin haluaisi pitää haudattuna.

Janoamme positiivisuutta, iloa ja mielenrauhaa.

Positiivisuus löytyy sieltä, mistä sitä ei ensimmäisenä tekisi mieli etsiä. Pimeydestä.

Puhtain ilo löytyy, kun on kolunnut kellarin pimeimmät nurkat ja häätänyt möröt päivänvaloon.

Kun pystyy hyväksymään ja antamaan anteeksi.

Ei elämästä varmaan koskaan helppoa tule, mutta niin paljon värikkäämpää ja mielekkäämpää.

0 Comments