Urasuunnittelu

Kuvittelemme, että uraa pitää suunnitella.

Mitä suunnitelmallisemmalta urapolku näyttää, sitä paremman kuvan annamme itsestämme.

Koska tiesimme alusta lähtien, mitä haluamme.

Kysymme mielipiteitä, missä kannattaisi opiskella, minne hakea töihin ja miltä ansioluettelon pitäisi näyttää.

Kukaan muu ei voi vastata puolestamme.

Mikä innostaa yhtä kuihduttaa toisen sielulta kaiken elinvoiman.

Vain sinä elät päätöstesi seurausten kanssa.

Suunnittelemme turvallista urapolkua, vaikka mikään ei takaa työllistymistä.

Urasuunnittelun sijasta olen alkanut kannattaa uraharhailua.

Kompasseina uteliaisuus ja ilo.

Suunnittelu tapahtuu järjellä, mutta alitajunta tietää paremmin.

Alitajunta kertoo uteliaisuuden avulla, missä on paikkamme.

Meidän tarvitsee vain seurata uteliaisuutta ja kuunnella, mistä sydämemme löytää iloa.

En olisi koskaan suunnittelemalla löytänyt nykyistä polkuani.

En olisi järjellä osannut keksiä kutsumustani.

Yritysvastuun konsultista seuraava looginen askel ei ole luovuusvalmentaja – mentori – taiteilija – kirjailija – joogaopettaja – Rosen-terapeutti – hiljaisuuden lähettiläs – luovuuden talon perustaja.

Vain seuraamalla uteliaisuutta ja iloa löysin oman polkuni.

Uran sijasta rakennan elämääni.

Jättäen elämälle tilaa muuttaa suuntaani.

Alitajunnalle tilaa paljastaa uusia puolia itsestäni.

Annan elämän johdattaa, intuition valita puolestani ja sydämen kertoa, missä tunnen oloni kotoisaksi.

0 Comments

Aamusivujen voima

Alitajunnan voima aamusivuilla.

Otteita aivan ensimmäisistä kirjoituksista. Jo silloin alitajuisesti tiesin, mitä tulen vielä tekemään.

Kesti vain aika kauan, että se tieto ehti tietoisuuteen asti.

26.4.2017
Kerrankin sain nukuttua kunnolla ilman valvomista. Alkaa tulla epäilys että haihattelen taas ihan turhia juttuja jostain kirjoittamisesta ja luovasta elämästä, kun pitäisi vaan etsiä realistinen työpaikka. Tarvitsisin kunnon sparrausta ja kannustusta usein mutten edes uskalla kertoa näistä ajatuksista muille, ettei niitä lytättäisi haihatteluna. Enkä saa aloitettua kirjoittamista koskaan.

Multa hajoaa pää jos en saa omaa aikaa enkä sitten kuitenkaan osaa sitä ottaa itselleni. En keksi mitään ihanaa tekemistä, että olisi hyvä syy lähteä kotoa pois säännöllisesti.

Miten onkin niin vaikea miettiä ja keksiä asioita, joiden tekemisestä NAUTIN? Keksin miljoona asiaa, joita PITÄISI tehdä, mutta kivoja nautinnollisia asioita en niinkään.

28.4.2017
Ilmoittauduin djembekurssille. Apua!

Tosi iso kynnys aloittaa kirjoittaminen. Tuntuu ettei ole mitään sanottavaa tai en osaa kirjoittaa tarpeeksi hyvin. Jos saisin vapaasti valita, niin mitä kirjoittaisin?

Jaksaako aloittaa uutta blogia? Jos se olisi kuvaus kehityspolusta tällä matkalla, mikä tehtävä milloinkin kolahtaa. Tarvitseeko sitä tietoa jakaa? Voisi kyllä olla hyödyllinen muille samassa tilanteessa oleville.

30.4.2017
Voisi olla kiva maalata jotain.

2.5.2017
On vaikea erottaa toisistaan, mitä oikeasti haluaisin tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Niin paljon sellaista, mitä pitäisi.

4.5.2017
Alkoi tehdä mieli piirtää mustalla ohutkärkisellä tussilla, joita näin kynälaatikossa.

6.5.2017
Hyvä ja pirteä mieli djembe-rumpukurssista! Miksen ole aiemmin tehnyt mitään vastaavaa? Elänyt vaan umpiossa tutuissa ympyröissä uskaltamatta kuunnella mielitekoja. Tai pelännyt liikaa uutta niin, etten ole rohjennut kokeilla.

23.5.2017
Oi katso kuinka lumoava kuu
Tuolta pilvien takaa paljastuu
Sillähän näkyy silmät ja suu
Pöllökin huhuilee huhuu
Tähtiä taivas on täpösen täynnä

Äh, haluaisin kirjoittaa, mutten keksi mitä kirjoittaisin.

Kas kuuletko käen kukkuvan?
Kurren korkealla koivussa kiikkuvan
Kraak kaikuu kaukana korvessa
Klonk kolahtaa kivi kaivossa

24.5.2017
Olipa paljon patoutunutta vihaa tai ärsytystä, kun nyt olo alkaa helpottaa. Taas oli kirja (Julia Cameron Tie luovuuteen) oikeassa, että opin lepäämään näillä sivuilla. Purkaantuu huonoja energioita, jotka saaneet minut lukkiutumaan.

0 Comments

Alitajunta

Vuosituhannen vaihteessa ostin Louvresta julisteen Victory of Samothrace -patsaasta. Jokin siinä veti puoleensa. Juliste oli niin hieno, että vein sen liikkeeseen kehystettäväksi ja ripustin kotini seinälle.

Tänä syksynä olen ajatellut paljon siipiä. Olen nähnyt mielessäni, että minun tarvitsee maalata siivet. Olen kokenut, miten minulta on nuorena katkaistu siivet ja olen piiloutunut pieneen luolaan, missä ei ole tilaa levittää siipiä.

Olen nyt kasvattanut itselleni uudet siivet.

Olen myös kokenut olevani itse itseni pahin arvostelija. Olen nähnyt, miten olen samaan aikaan kolmessa roolissa: pää pölkyllä, pyövelinä valmiina katkaisemaan oman pääni sekä tuomari, joka langettaa tuomion.

Olen kokenut, että olen elänyt vain päässäni. Pääni on ollut niin irrallaan kehostani, ettei niiden välillä ole ollut mitään yhteyttä. Kuinka paljon olenkaan kaivannut sitä, että pääsen asuttamaan koko kehoni.

Tänään katsoin tuota taulua uudestaan. Alitajuntani tiesi kaikki nämä tunteet ja kokemukset, ennen kuin olin niistä itse tietoinen.

Kehystin julisteen ja asetin näkyvälle paikalle, jotta vuosia myöhemmin lopulta ymmärtäisin, mitä se yrittää minulle kertoa.

Riittää, kun antaa alitajunnalle mahdollisuuden näyttää voimansa.

2 Comments

Kirjoittaja

Uskallankohan kertoa tätä? Minulla on usein tunne, etten itse kirjoita tekstejäni.

Lauseet syntyvät sormieni näppäilemänä tietokoneen ruudulle, mutta sisältö tulee usein täysin ajattelematta.

Äänessä on enemmän alitajuntani, intuitioni, sisäinen ääneni tai korkeampi minäni, millä sitä voimaa haluaakaan kutsua.

Kirjoittamista aloittaessani en usein tiedä, mistä aion kirjoittaa.

Vaikka kirjoitan muille, taidan sittenkin kirjoittaa eniten itselleni.

Saan usein suurimmat oivallukset kirjoitettuani tekstin valmiiksi. Alitajuntani jakelee minulle ajatuksia pohdittavaksi.

Jälkikäteen en usein muista, mitä olen kirjoittanut.

Kun myöhemmin luen tekstejäni, ihmettelen, että minäkö nuo sanat olen saanut aikaan.

Vuosien ajan en saanut mitään kirjoitettua. On ihana tunne, että on löytynyt uudestaan kirjoittamisen vapaus.

Piti vain hiljentää mielestä järki, tarkastaja ja sisäinen kriitikko.

Piti luopua täydellisyyden tavoittelusta ja antaa mennä.

Piti alkaa kirjoittaa sydämestä eikä järjestä käsin.

0 Comments