19. Tyhjän paperin nautinto

Kirja, joka auttaa löytämään kirjoittamisen ilon.

19. Julia Cameron: Tyhjän paperin nautinto: Tie luovaan kirjoittamiseen

Olen kirjoittanut siitä lähtien, kun opin nelivuotiaana lukemaan.

Aikuisena kadotin kirjoittamisen nautinnon 15 vuodeksi.

Oma ääneni oli kadoksissa ja jokainen sana oli työn ja tuskan takana. Hioin persoonatonta tekstiä ja kiroilin jokaista työtehtävää, jossa piti saada lauseita aikaan.

Julia Cameronin kirja auttoi vapautumaan kirjoittamisen kammosta.

”Meidät on koulutettu epäilemään ja tarkkailemaan itseämme sen sijaan, että toteuttaisimme itseämme. Tämän seurauksena useimmat meistä kirjoittavat liian varovasti. Yritämme kirjoittaa ”oikein”. Yritämme kuulostaa älykkäiltä. Yritämme. Piste. Kirjoittaminen sujuu paljon paremmin, kun emme uurasta sen kimpussa. Kun annamme itsellemme luvan ottaa rennosti paperin ääressä.”

Kirjan harjoitukset auttoivat luopumaan yrittämisestä, täydellisten lauseiden tavoittelusta ja huonon tekstin välttelystä. Sain tilalle vapauden, sanoilla leikittelyn, kuuntelun ja uteliaisuuden selvittää, mitä sanoja lävitseni virtaa.

Jos kamppailet kirjoittamisen kanssa, unohda kaikki säännöt ja muiden näkemykset siitä, miten kirjoittaa oikein.

Sinulla on oma ääni, joka ansaitsee tulla kuulluksi.

”Kirjoittamattomuus on yksinäisyyttä. … Kirjoittaminen on kuin katsoisi sisäiseen kompassiin. Sen avulla näen, missä olen menossa.”

Kirjoittamattomuus paranee vain kirjoittamalla.

Kirjoitin yli vuoden aamusivuja ennen kuin uskalsin tulla näkyväksi sanojeni kautta. Raivasin paljon haitallisia uskomuksia itseni ja kirjoittamisen tieltä.

Olen kiitollinen kuullessani, miten monia olen tänä vuonna innoittanut tarttumaan kynään.

Kirjoittaminen on ehkä tärkein askel kohti itsesi näköistä elämää.

0 Comments

Aamusivujen voima

Alitajunnan voima aamusivuilla.

Otteita aivan ensimmäisistä kirjoituksista. Jo silloin alitajuisesti tiesin, mitä tulen vielä tekemään.

Kesti vain aika kauan, että se tieto ehti tietoisuuteen asti.

26.4.2017
Kerrankin sain nukuttua kunnolla ilman valvomista. Alkaa tulla epäilys että haihattelen taas ihan turhia juttuja jostain kirjoittamisesta ja luovasta elämästä, kun pitäisi vaan etsiä realistinen työpaikka. Tarvitsisin kunnon sparrausta ja kannustusta usein mutten edes uskalla kertoa näistä ajatuksista muille, ettei niitä lytättäisi haihatteluna. Enkä saa aloitettua kirjoittamista koskaan.

Multa hajoaa pää jos en saa omaa aikaa enkä sitten kuitenkaan osaa sitä ottaa itselleni. En keksi mitään ihanaa tekemistä, että olisi hyvä syy lähteä kotoa pois säännöllisesti.

Miten onkin niin vaikea miettiä ja keksiä asioita, joiden tekemisestä NAUTIN? Keksin miljoona asiaa, joita PITÄISI tehdä, mutta kivoja nautinnollisia asioita en niinkään.

28.4.2017
Ilmoittauduin djembekurssille. Apua!

Tosi iso kynnys aloittaa kirjoittaminen. Tuntuu ettei ole mitään sanottavaa tai en osaa kirjoittaa tarpeeksi hyvin. Jos saisin vapaasti valita, niin mitä kirjoittaisin?

Jaksaako aloittaa uutta blogia? Jos se olisi kuvaus kehityspolusta tällä matkalla, mikä tehtävä milloinkin kolahtaa. Tarvitseeko sitä tietoa jakaa? Voisi kyllä olla hyödyllinen muille samassa tilanteessa oleville.

30.4.2017
Voisi olla kiva maalata jotain.

2.5.2017
On vaikea erottaa toisistaan, mitä oikeasti haluaisin tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Niin paljon sellaista, mitä pitäisi.

4.5.2017
Alkoi tehdä mieli piirtää mustalla ohutkärkisellä tussilla, joita näin kynälaatikossa.

6.5.2017
Hyvä ja pirteä mieli djembe-rumpukurssista! Miksen ole aiemmin tehnyt mitään vastaavaa? Elänyt vaan umpiossa tutuissa ympyröissä uskaltamatta kuunnella mielitekoja. Tai pelännyt liikaa uutta niin, etten ole rohjennut kokeilla.

23.5.2017
Oi katso kuinka lumoava kuu
Tuolta pilvien takaa paljastuu
Sillähän näkyy silmät ja suu
Pöllökin huhuilee huhuu
Tähtiä taivas on täpösen täynnä

Äh, haluaisin kirjoittaa, mutten keksi mitä kirjoittaisin.

Kas kuuletko käen kukkuvan?
Kurren korkealla koivussa kiikkuvan
Kraak kaikuu kaukana korvessa
Klonk kolahtaa kivi kaivossa

24.5.2017
Olipa paljon patoutunutta vihaa tai ärsytystä, kun nyt olo alkaa helpottaa. Taas oli kirja (Julia Cameron Tie luovuuteen) oikeassa, että opin lepäämään näillä sivuilla. Purkaantuu huonoja energioita, jotka saaneet minut lukkiutumaan.

0 Comments

Aamusivut

Miten löydän oman tieni, kun en tiedä mitä haluan tehdä?

Kirjoita

käsin

tajunnanvirtaa

kolme sivua

joka aamu.

Tuon kysymyksen kanssa aloin kirjoittaa aamusivuja vuosi ja kolme kuukautta sitten. Sinä aikana olen kuorinut valheellisia kerroksia itsestäni, päästänyt irti täydellisyyden tavoittelusta, löytänyt kadoksissa olleen luovuuden ja taiteilijan itsestäni, saanut oman ääneni takaisin, jättänyt taakse vanhan urani, oppinut unelmoimaan isosti ja saanut luottamuksen, että elämä kantaa.

Aamusivujen ajatus on peräisin Julia Cameronin kirjasta Tie luovuuteen – Henkinen polku syvempään luovuuteen (The Artist’s Way). Kirja, joka muutti elämäni. Kirja, joka odotti hyllyssäni yksitoista vuotta ennen kuin annoin sen voimalle mahdollisuuden. Kirja, jota suosittelen kaikille muutosta tai enemmän itsensä näköistä elämää kaipaaville. Olin kokeillut aamusivujen kirjoittamista jo yksitoista vuotta sitten, mutta silloin en ollut tarpeeksi kärsivällinen jatkamaan ja huomaamaan niiden tehoa.

”Aamusivuja ei voi tehdä väärällä tavalla. Ne ovat pelkkiä joka-aamuisia ajatuksen harhailuja, joiden ei ole tarkoituskaan olla taidetta, tai edes kirjoittamista. Haluan korostaa tätä erityisesti kaikille ei-kirjoittajille. Kirjoittaminen on vain yksi työkaluista. Riittää kun liikutat kättäsi paperin poikki ja kirjoitat mitä tahansa mieleesi tulee, oli se sitten kuinka hölmöä, pikkumaista tai outoa tahansa.”

Kirjoita kaikki, mitä mielessäsi liikkuu. Ei tarvitse kirjoittaa oikein, välittää lauserakenteesta, kielioppivirheistä tai onko tekstissä mitään järkeä. Jos mielessä ei liiku mitään, kirjoita ”en keksi mitään kirjoitettavaa, en keksi mitään kirjoitettavaa”. Hetken päästä tulee taas jotain mieleen.

Kirjoitan aamusivuihin kaikki ajatukset, jotka ilman kirjoittamista pyörivät päässäni uudestaan ja uudestaan. Vapautan pimeät asiat mielestäni, jolloin syntyy tilaa uusille, paremmille ajatuksille. Tekstiä ei ole tarkoitus näyttää kenellekään muulle, joten saa kirjoittaa vapaasti mitä tahansa.

”Kaikki nuo valittavat, vihaiset asiat, jotka kirjoitat paperille aamuisin, ovat esteenä sinun ja luovuutesi välillä.”

Aamulla mieli on vielä unen ja valveen rajamailla, joten silloin saa parhaiten yhteyden sisimpään. Sen vuoksi kannattaa kirjoittaa aamulla heti herättyään. Myönnän, etten aina ole kirjoittanut aamuisin. Jos lapsi herättää viideltä, ei tee mieli nousta yhtään aikaisemmin kirjoittamaan. Olen kirjoittanut usein iltapäivällä lapsen päiväunien aikana tai välillä iltaisinkin. Enkä aina kirjoita edes kolmea sivua, mutta kirjoitan joka päivä. Muutos hidastuu heti, jos jätän kirjoittamisen väliin.

”Aamusivut auttavat meitä pääsemään pelon, kielteisyyden ja mielialojen ailahtelun toiselle puolelle.”

Minulle aamusivut ovat meditointia kirjoittamalla. Niitä voi ajatella myös todella halpana terapiana. Keskustelen sivuilla itseni kanssa, usein viisaamman puoleni kanssa. Jos jätän kirjoittamisen väliin, olen ärtynyt, kiukkuinen ja ajatukset ovat tahmeita. Aamusivujen jälkeen mieli on puhdistunut kaikesta negatiivisuudesta.

Kaikki nykyiset unelmani ovat tulleet ensimmäistä kertaa tietoisuuteeni aamusivujen kautta. Ne ilmaantuvat ensin sivulauseessa tai yhtenä sanana ja kasvavat sitten suuremmiksi, kunnes lopulta huomaan niiden toteutuneen.

Aloita pienellä teolla, jolla on suuria vaikutuksia. Ota kynä ja paperia ja kirjoita. Anna elämäsi muuttua.

0 Comments