Päästä irti

Elämme harhassa, että voisimme päästää irti vanhasta vain tahdonvoimalla.

Vaikka kuinka päätämme ja yritämme, epäonnistumme.

Pidämme kiinni ja haluaisimme päästää irti.

Syytämme itseämme mielen heikkoudesta.

Yritämme taas ja päädymme puristamaan entistä kovemmin.

Toiset näkevät, miten kiinni olemme vanhassa.

Ihmettelevät, miksi emme jo hellitä otettamme.

Tiedostamaton pitää meitä otteessaan.

Miten voisit päästää irti, jos et tiedä, mistä pidät kiinni?

Mielen rajoitukset eivät ole mielellä hallittavissa.

Ne ovat tiedostamattomina tunteina kehossa.

Piiloutuneena lihasjännitykseksi, alitajunnan uumeniin.

Lihakset ovat jännittyneet tapahtumista, jolloin emme ole saaneet turvallista huomiota.

Kun emme ole voineet tuntea vapaasti.

Niin kauan kuin vanha tunne on patoutuneena kehoon, se rajoittaa elämäämme.

Keholla on ollut syynsä suojella meitä.

Emme oikeastaan itse pidä kiinni vanhasta. Lihakset tekevät sen puolestamme.

Vasta kun ne saavat kaipaamansa huomiota, ne voivat hellittää.

Antaa tiedostamattoman tulla tietoisuuteen.

Päästää irti.

Aina ei ole kiinni tahdonvoimasta, että pidät kiinni vanhasta.

Vapaus voi löytyä kehon kautta.

Rosen-menetelmä ja yinjooga ovat antaneet minulle vapauden.

Mistä sinun kehosi voisi päästää irti?

0 Comments

Selän anatomiaa

Selkäranka sisältää koko elämämme.

Minun selkärankani on mutkainen.

Mutkien kohdalla olen väistellyt tunteita, tapahtumia ja ihmisiä.

Väistänyt sivurooliin omassa elämässäni.

Alimmissa kaulanikamissa on ollut iso patti, joka hokee ”pitäisi, pitäisi, pitäisi”.

Kontrollin portti, joka on estänyt tunteiden virtaamisen sydämestä mieleen.

Ei ihme, että hartiat ovat olleet kovat ja tunnottomat.

Kaikki tunteet ovat jääneet padon taakse jumiin.

Yläselän rintanikamissa on ollut musta laatikko täynnä padottua vihaa.

Nikamat niin kiinni toisissaan, että niiden välissä ei ole ollut liikettä.

Teräspanssari, joka on estänyt tuntemasta ja ilmaisemasta vihaa, suuttumasta ja raivostumasta.

Alemmissa rintanikamissa on ollut piilopaikkani, luola kohonneena muita nikamia korkeammalle.

Kuin olisin paennut taaksepäin. Väistänyt iskuja vyön alle.

Ristiluun kohdalla elämäni pelot ovat kerrostuneet tiheiksi sedimenteiksi.

Kun yläselkä kipeytyy, tiedän olevani vihainen jostain.

Kun keskiselkä kipeytyy, tiedän piiloutuvani jotakin.

Kun alaselkä kipeytyy, tiedän pelkääväni jotain.

Kiitän selkääni kaikesta, miltä se on minua suojellut ja mitä se on minulle paljastanut.

Opettelen tuntemaan tunteet ilman, että selkäni tarvitsee ilmoittaa niistä minulle.

Lupaan pitää siitä parempaa huolta.

Olen päässyt takaisin oman elämäni päärooliin.

Millaisen historian sinun selkäsi muistaa?

0 Comments

Joogaopettaja

Kun toissavuonna palasin joogan pariin, en arvannut, minne matka johtaa.

Yinjooga paljasti kehon, mielen ja sielun yhteyden tavalla, joka parikymppiselle astangan suorittajalle ei ollut koskaan auennut.

Rosen-menetelmä sinetöi lopullisesti intohimoni lähteä tutkimaan kehon salaisuuksia.

Reilu vuosi sitten pimeänä marraskuun iltana katsoin joogaopettajakoulutuksen ilmoitusta joogakoulun seinällä.

Sain ensimmäisen ajatuksen, että tuokin polku on mahdollinen, vaikka se ei silloin vielä tuntunut omalta polulta.

Alitajunta teki työtään, kun yinin, hathan ja kundaliinijoogan myötä löysin uusia ulottuvuuksia harjoitukseeni.

Ajatuksesta tuli unelma.

Kahden viikon päästä aloitan matkan joogaopettajaksi.

Minä, joka en lukiossa lukenut biologiaa, koska sitä tietoa en ainakaan tarvitsisi.

Minä, joka nyt janoan tietoa ihmisen anatomiasta, chakroista ja meridiaaneista.

En ole minkään kurssin ohjelmasta ollut näin innoissani.

Jälleen yksi heimo ja yksi paikka, jossa tunnen olevani kotona.

0 Comments

Sielun käsi

Olen hukassa ilman oikeaa kättäni.

Siedän kaiken muun hankaluuden arjessa kaatumisen jälkeen, mutta kaipaan kättäni ajatteluun.

En osaa ajatella, kun oikea käsi ei voi pitää kynää paperilla tai nojata näppäimistöön.

Vasemmalla kädellä näppäillessä tulee puolikkaita ajatuksia. Puolikkaita ideoita.

Jos äidinkieli on tunteiden kieli, niin oikea käsi on minulle tunteiden käsi.

Saan yhteyden sydämeeni ja sieluuni kirjoittamalla.

Nyt yhteys tuntuu sumuiselta.

Kun en saa oikealla kädellä kirjoitettua, ajatukset jäävät pääni oravanpyörään pyörimään.

Puhumiseen on korkeampi kynnys, eikä sillä ole samanlaista puhdistavaa vaikutusta.

Ehkä alan kohta epätoivoisena tehdä videoita blogitekstien sijasta.

Tänään opettelin käyttämään puhelimen sanelutoimintoa.

Löysin tavan kirjata kävelyllä mieleen pulpahtelevat lauseet muistiin, turvallisemmin kuin katse puhelimessa.

Tajusin samalla, että ensimmäinen versio kirjastani on raapustettu käsin muistivihkoihin.

Saan ne sanelun avulla koneelle helpommin kuin olisin osannut edes toivoa.

Kirjoita kirja muuttuikin muotoon sanele kirja.

Kaatumisellakin oli tarkoitus.

0 Comments

Sitä saa mitä tilaa

Ajatuksen voima on valtava.

Saan siitä yhä enemmän todisteita.

Universumi ottaa ajatukseni välillä vähän liiankin todesta tai on liian innokas toteuttamaan niitä.

Tänään viive oli noin minuutti.

Mietin liukkaalla kävellessäni, että mitä sitten, jos nyt kaatuisin.

Ajattelin kyllä enemmän epäonnistumista ”kaatumalla” jollain muulla elämän osa-alueella, mutta tilaukseni käsiteltiin pikana ja olin hetkessä rähmälläni jäällä.

Näytetään nyt, kun kerran kysyttiin, mihin oikeakätinen piirtäjä-kirjoittaja-joogi tarvitsee kättään.

Aika moneen asiaan.

Eniten kuitenkin yllätyin siitä, miten nopeasti toivuin harmituksesta.

Edellisessä elämässä olisin jäänyt märehtimään pidemmäksi aikaa.

Harmittaa toki kaikki se, mitä jää nyt kädettömänä väliin, mutta olen enemmän kiitollinen siitä, ettei käynyt pahemmin.

Vasen käsi toimii, puhelimen sanelua voisin vihdoin kokeilla, ajatus leikkaa, joten voin kirjoittaa ja suunnitella, tapaturmavakuutus oli kunnossa ja heimooni kuuluu taitava vyöhyketerapeutti.

Vauhti hidastuu, muttei pysähdy.

Ehkä tästä seuraa luovaa taidetta vasemmalla kädellä.

0 Comments

11. Rosen-menetelmä

Joulukalenterin 11. kirja kuvaa menetelmän, jonka avulla löysin tien omaksi itsekseni.

11. Marion Rosen, Susan Brenner: Rosen-menetelmä – Kosketusta keholle ja mielelle

”Me vältämme näyttämästä sisimpäämme muille luomalla lihaksistomme avulla ympärillemme suojaavia muureja, jotta emme olisi haavoittuvaisia. Pelkäämme, että ulkomaailma vahingoittaa todellista olemustamme, joten emme usein anna todellisen olemuksemme olla osa elämäämme.”

Olin tutkinut ja treenannut mieltäni löytääkseni ratkaisuja elämääni.

Etsin väärästä paikasta.

Vastaukset mielen rajoituksiin ovatkin kehossa. Kehoon padotuissa tunteissa.

”Lihasjännityksen avulla keho tukahduttaa tunteita ja kokemuksia, joita emme kykene käsittelemään niiden tapahtumahetkellä. Niinpä usein unohdamme, mitä alun perin tapahtui. Nuo tunteet ja kokemukset ovat kuitenkin sisällämme, varastoituneina kehoomme, ja meidän on ponnisteltava suuresti pitääksemme ne tietoisuutemme ulottumattomissa. Lihasjännitys myös estää hengitystä virtaamasta vapaasti kehon lävitse.”

Marion Rosenin kehittämässä menetelmässä kosketus luo tietoisuuden kehon jännityksistä. Kun jännitykseen piiloutunut tunne pääsee vapaaksi, syntyy tilaa uudelle. Elämiselle.

Tärkeimmät asiat ovat hyvin yksinkertaisia.

Läsnäoleva kosketus ja luottamus riittää.

Kirja upea kuvaus Rosen-menetelmästä, mutta lukeminen ei riitä.

Tarvitaan kokemus.

Löysin, kuka olen ilman ponnistelua.

0 Comments

Rytmi

”Find your own rhythm.”

Kävelimme ympäri salia, hiljaisuuden vallitessa, huomio itsessämme.

Löydä oma rytmisi.

Mikä on minun rytmini?

Jos en kulje virran mukana, millainen on minun rytmini?

Millaisessa rytmissä pysyn mukana?

Millainen on rytmini, jossa en joudu näkemään vaivaa perässä pysymiseen?

Jos olen hidas, olen hidas.

Jos olen nopea, olen nopea.

Huomasin, että olin koko urani ajan juossut. Nopeammin ja kiihdyttäen.

Ehkä koko elämäni.

Oma luonnollinen rytmini on rauhallinen.

Osaan kiiruhtaa ja olen hyvä siinä.

Haluanko kiiruhtaa?

Kehoni yrittää pysäyttää minut, jos juoksen liian kauan, liian lujaa.

Voin hyvin vain, jos säilytän oman rytmini.

Minun rytmini voi olla täysin eri kuin jonkun toisen.

Minun rytmini voi olla eri kuin kaikkien muiden.

Jos kaikki muut juoksevat, uskallanko seurata rytmiäni?

Tunnetko oman rytmisi?

0 Comments

Näkijä

Silmät sulkemalla näen enemmän.

Näen pinnan alle.

Näen toisen läsnäolon.

Näen hengityksen virtauksen.

Näen energian kulkevan sydämestä sydämeen.

Näen turvallisen huomion kaipuun.

Näen muurit vapauden esteenä.

Näen lämmön kylmyyden alla.

Näen menneisyyden muistot.

Näen tulevaisuuden nykyisyydessä.

Näen vastauksen ennen kysymystä.

Näen käsilläni syvemmin kuin silmilläni koskaan pystyisin katsomaan.

0 Comments

Luopuminen

Pyörittelin parikymppisenä silmiäni, kun joogaopettaja kertoi, että moni luopuu joogan myötä muun muassa alkoholista, lihasta ja kahvista. Ehkä joku muu, en minä.

Harrastin astangajoogaa opiskelijana niin suorituskeskeisesti, mieli edellä kerran pari viikossa, etten osannut kuvitella vastaavia vaikutuksia omalle kohdalleni.

Jooga jäi ja työ vei mennessään.

Noin 15 vuotta myöhemmin elän tuota epäilemääni muutosta todeksi. Jooga, Rosen-menetelmä ja vyöhyketerapia ovat olennainen osa elämääni.

Olen paremmin läsnä kehossani ja sitä kautta olen luontaisesti luopumassa monesta asiasta.

Ei siksi, että yritän tehdä parempia valintoja. Ei vain tee mieli, vaikka haluaisin.

Saatan tilata pizzan lihatäytteellä ja päädyn pyörittelemään lihanpaloja lautasella miettien, miksen ottanut kasvisversiota.

Mitä paremman yhteyden olen saanut kehooni, sitä paremmin haluan kohdella itseäni. Sitä paremmin kehoni haluaa itseään kohdeltavan.

Mitä enemmän patoja vapautan kehostani, sitä enemmän mahdollisuuksia annan itselleni voida hyvin.

Huomaan muutoksen pienissä jokapäiväisissä valinnoissa. Saatan jättää aamu- tai iltapäiväkahvin väliin. Ja minä kun vielä hetki sitten vannoin, että ilman kahvia en voi elää.

Olen alkanut hakeutua kasvis- ja vegaaniravintoloihin. Ruoka on ollut niin paljon maukkaampaa kuin monessa muussa paikassa.

Mitä tietoisemmaksi tulen, sitä vahvempana koen yhteyden luontoon. Jokainen maahan heitetty roska tuntuu siltä kuin se olisi heitetty omalle pihalleni.

Alkuperäinen päätökseni lihankulutuksen vähentämisestä alkaakin kallistua nyt siihen, että kehoni valitsee luontaisesti minulle parhaan vaihtoehdon. Tahdonvoimalle ei olekaan tarvetta.

0 Comments

Alitajunta

Vuosituhannen vaihteessa ostin Louvresta julisteen Victory of Samothrace -patsaasta. Jokin siinä veti puoleensa. Juliste oli niin hieno, että vein sen liikkeeseen kehystettäväksi ja ripustin kotini seinälle.

Tänä syksynä olen ajatellut paljon siipiä. Olen nähnyt mielessäni, että minun tarvitsee maalata siivet. Olen kokenut, miten minulta on nuorena katkaistu siivet ja olen piiloutunut pieneen luolaan, missä ei ole tilaa levittää siipiä.

Olen nyt kasvattanut itselleni uudet siivet.

Olen myös kokenut olevani itse itseni pahin arvostelija. Olen nähnyt, miten olen samaan aikaan kolmessa roolissa: pää pölkyllä, pyövelinä valmiina katkaisemaan oman pääni sekä tuomari, joka langettaa tuomion.

Olen kokenut, että olen elänyt vain päässäni. Pääni on ollut niin irrallaan kehostani, ettei niiden välillä ole ollut mitään yhteyttä. Kuinka paljon olenkaan kaivannut sitä, että pääsen asuttamaan koko kehoni.

Tänään katsoin tuota taulua uudestaan. Alitajuntani tiesi kaikki nämä tunteet ja kokemukset, ennen kuin olin niistä itse tietoinen.

Kehystin julisteen ja asetin näkyvälle paikalle, jotta vuosia myöhemmin lopulta ymmärtäisin, mitä se yrittää minulle kertoa.

Riittää, kun antaa alitajunnalle mahdollisuuden näyttää voimansa.

2 Comments