Päästä irti

Elämme harhassa, että voisimme päästää irti vanhasta vain tahdonvoimalla.

Vaikka kuinka päätämme ja yritämme, epäonnistumme.

Pidämme kiinni ja haluaisimme päästää irti.

Syytämme itseämme mielen heikkoudesta.

Yritämme taas ja päädymme puristamaan entistä kovemmin.

Toiset näkevät, miten kiinni olemme vanhassa.

Ihmettelevät, miksi emme jo hellitä otettamme.

Tiedostamaton pitää meitä otteessaan.

Miten voisit päästää irti, jos et tiedä, mistä pidät kiinni?

Mielen rajoitukset eivät ole mielellä hallittavissa.

Ne ovat tiedostamattomina tunteina kehossa.

Piiloutuneena lihasjännitykseksi, alitajunnan uumeniin.

Lihakset ovat jännittyneet tapahtumista, jolloin emme ole saaneet turvallista huomiota.

Kun emme ole voineet tuntea vapaasti.

Niin kauan kuin vanha tunne on patoutuneena kehoon, se rajoittaa elämäämme.

Keholla on ollut syynsä suojella meitä.

Emme oikeastaan itse pidä kiinni vanhasta. Lihakset tekevät sen puolestamme.

Vasta kun ne saavat kaipaamansa huomiota, ne voivat hellittää.

Antaa tiedostamattoman tulla tietoisuuteen.

Päästää irti.

Aina ei ole kiinni tahdonvoimasta, että pidät kiinni vanhasta.

Vapaus voi löytyä kehon kautta.

Rosen-menetelmä ja yinjooga ovat antaneet minulle vapauden.

Mistä sinun kehosi voisi päästää irti?

0 Comments

Uusi maailma

Yksi muutoksen kynnys tulee eteen, kun huomaa ajattelunsa muuttuneen, mutta ei ole vielä löytänyt muita samalla tavoin ajattelevia.

Huomasin, ettei konsulttimaailma olekaan minun paikkani, mutta en vielä tiennyt, mikä on minun maailmani.

En tiennyt, missä tuntisin oloni kotoisaksi.

Huomasin uskovani asioihin, joista ei järjen maailmassa puhuta, mutta en tuntenut vielä ketään samoin ajattelevia.

En tiennyt, kenen kanssa tuntisin oloni kotoisaksi.

Huomasin kyseenalaistavani uutta tapaani olla ja ajatella, koska se ei ollut normaali siinä maailmassa, missä olin koko aikuisen ikäni elänyt.

Kovan sijasta olin pehmeä.

Järjen sijasta aloin luottaa tunteeseen.

Kontrollin sijasta aloin uskoa johdatukseen.

Koko ajan mietin, mitä jos olenkin ainoa, joka ajattelee näin.

Piti vain löytää minun maailmani. Minun heimoni.

Mitä avoimemmin jaan ajatuksiani, sitä enemmän löydän samoin ajattelevia.

Tarvitsemme ympärillemme hengenheimolaisia, jotta saamme vahvistusta sille, että uusi tapamme olla ja elää on normaali.

Luota siihen tunteeseen, jos koet olevasi sinulle väärässä maailmassa.

Luota siihen, ettet ole ainoa.

Luota siihen, että löydät heimosi.

Luota siihen, että löydät maailmasi, jossa tunnet olosi kotoisaksi.

Tiedän, että löydät paikkasi.

0 Comments

Varjon puolella

Ihmiset voi jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, elävätkö he valon vai varjon puolella.

Valon puolella elävien on tärkeää löytää kaikesta positiivista.

Pimeät tunteet saattavat olla niin kiellettyjä, että ne on painettu täysin valolta piiloon.

Varjon puolella elävät varautuvat kaikkeen pahimman vaihtoehdon mukaan, murehtivat etukäteen, tässä hetkessä ja jälkikäteen.

Valoisat tunteet ovat tuntemattomampia, eivätkä ehkä koskaan pääse valaisemaan pimeyttä.

Kumpikin tapa elää johtaa kärsimykseen, koska itseltä kieltämämme tunteet hallitsevat tavalla tai toisella elämäämme.

Olen ollut niin tottunut kulkemaan varjoissa, että tämä viime aikojen valoisuus häikäisee silmiä.

Tunnen oloni niin kotoisaksi syvissä vesissä, että meinaan hakeutua varjon puolelle, vaikka sille ei enää olisikaan tarvetta.

Uuden vuoden tavoitteet löydän edelleen parhaiten miettimällä, mitkä asiat harmittaisivat vuoden lopussa, jos en niitä tekisi.

Valon puolella elänyt saattaisi miettiä tavoitteensa myönteisemmästä näkökulmasta.

Uskon, että aito positiivisuus löytyy vain kohtaamalla myös elämän pimeimmät nurkat.

Varjoissa kulkeneena tiedän tarkalleen, miltä tuntuu, kun ei ole unelmia.

Tiedän, miltä tuntuu epätoivo, piiloutuminen ja itsensä hylkääminen.

Tiedän myös, miten löytää tie valon puolelle.

Miten irrottaa epätoivosta, tulla näkyväksi ja valita ensin itsensä.

Tiedän, miten löytää kadottamansa unelmat.

Silmät tottuvat pimeään.

Silmät tottuvat valoon.

Tottuminen vaatii vain aikaa, mutta lopulta huomaa, ettei kummassakaan puolessa ole pelättävää.

Meidän on tarkoitus elää sekä valossa että varjoissa.

0 Comments

Sielukas elämä

Marita Niemelä: Sielukas elämä – Rohkeutta olla minä

Ensimmäinen tänä vuonna lukemani kirja on hieno kuvaus henkisen kasvun matkasta, millaista on siirtyä egon ohjauksesta sielun polulle, löytää tie omaksi itsekseen.

”Uskon, että merkityksellisyyttä etsiessämme kaipaamme itse asiassa yhteyttä sieluumme. Ehkäpä merkityksellisyyttä olisi helpompi löytää, jos ymmärtäisimme tämän. Silloin tietäisimme, mitä todella etsimme.”

On lohdullista lukea kirjoja, jotka onnistuvat kuvaamaan täydellisesti itse kokemaani matkaa. Ne auttavat huomaamaan, miten pitkälle onkaan jo päässyt lähtötilanteesta.

Henkisen kasvun kokemus on meillä kaikilla lopulta hyvinkin samanlainen, vaikka yksityiskohdat vaihtelevat.

Hymyilytti, miten monet kirjan lauseet ja ajatukset olivat kuin omasta kynästä, välillä lähes sanasta sanaan yhtenevät.

Uskon kirjan tarjoavan eniten sinulle, joka vielä etsit omaa polkuasi, kutsumustasi, luovuuttasi, opettelet kuuntelemaan intuitiotasi tai taistelet mielen mörköjen kanssa.

Tosin eihän etsintä koskaan pääty, vaikka suunta olisikin jo paremmin selvillä. Samoista asioista tarvitsee muistuttaa itseään aina uudestaan, kun lankeaa takaisin vanhoihin ajatusmalleihin tai etsii rohkeutta tehdä isoja muutoksia elämäänsä.

”Sielu puhuu meille muun muassa innostuksen ja ilon kielellä. Tunne on paras osoitin siitä, olenko yhteydessä sieluuni. Seuratessani innostusta luotan sieluun ja uskon, että se johdattaa minua oikeaan suuntaan.”

”Kutsumuksen seuraaminen on uskoakseni kaikkein eniten sitä, että ihminen kuuntelee itseään. Kutsumustaan seuraava ihminen on herkkä sille, mitä kuulee. Hän ei tee mitään tiedostamattaan tai itseään vastaan.”

”Tärkeintä on valita tienristeyksissä suuntansa tunteen perusteella. On kuljettava siihen suuntaan, mikä tuntuu itselle oikeimmalta. Merkitys rakentuu matkalle aikanaan.”

Itselle kirja antoi eniten lohtua niihin kamppailuihin, joita käyn pääni sisällä päivittäin. Ego yrittää panna kapuloita rattaisiin ja hidastaa matkaa, vaikka kaiken piti jo olla selvää.

”Sielun seuraaminen ei siis sinällään välttämättä vaadi erityistä rohkeutta. Ihminen voi kuitenkin tarvita paljon rohkeutta vastustaakseen egonsa ja egojohtoisen maailman vaatimuksia ja ihanteita.

Tuskinpa pelkäämme niinkään sielun tielle astumista ja sillä kulkemista. Saatamme sen sijaan hyvinkin pelätä egon viitoittamalta tieltä poistumista.”

Kerta toisensa jälkeen on löydettävä yhteys omaan totuuteen ja sisäiseen ääneen, sielun ääneen.

Onneksi sielun näkökulmasta ei tässä lopulta ole kiire mihinkään.

0 Comments

Vuosi 2018

Aloitin vuoden peläten, löydänkö koskaan innostusta, tarkoitusta tekemiselleni, unelmia tai kutsumustani.

Olen tästä vuodesta viikon lomankin jälkeen vielä maitohapoilla ja ajatukset kiitollisuudesta sekaisin.

Niin paljon hienoja asioita on tapahtunut, että universumi tuntuu palkitsevan minua vuosien pysähtyneisyyden ja vaikeuksien jälkeen.

Löysin Rosen-menetelmän, joka oli ratkaiseva käänne parempaan. Avain kaikkeen.

Löysin kehotietoisuuden, padotut tunteet kehostani, jotka rajoittivat tekemistäni ja elämääni.

Opin, että rajoittavat uskomukset ja ajatukset ovat kehossa, eivät mielessä.

Oivalsin, että olen asunut päässäni ja opettelen elämään kehossani, kuuntelemaan kehoni viestejä.

Opin kuuntelemaan intuitiotani, joka kertoo minulle aina oikean tien.

Sain takaisin kadoksissa olleen luovuuteni.

Löysin taiteilijan itsestäni.

Löysin piirtämisen ja maalaamisen voiman käsitellä tunteita ja ilmaista itseäni.

Löysin oman ääneni.

Tulin pois piilosta ja opettelin tulemaan näkyväksi.

Kasvatin uudet siivet murtuneiden tilalle.

Löysin elämäni ensimmäiset työhön liittyvät unelmani.

Löysin Seth Godinin, jonka sanat auttoivat löytämään tarvitsemani rohkeuden.

Irtisanouduin vuosien pohdinnan jälkeen konsultin työstäni.

Hyppäsin tyhjän päälle ja huomasin, että turvaverkko kannattelee minua.

Luovuin yhdestä ammatista ja sain kymmenen unelma-ammattia tilalle.

Opin luottamaan, että asiat järjestyvät ajallaan.

Opin huomaamaan, että kaikella on tarkoituksensa.

Opin päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta.

Löysin pimeyden tilalle valon.

Vaihdoin mustan väreihin.

Tein itselleni nettisivut omalla nimelläni.

Sain takaisin kirjoittamisen lahjan.

Kirjoitin Sylvan lehteen tärkeimmän kirjoitukseni.

Aloin kirjoittaa blogia päivittäin.

Riisuin suojahaarniskan ja opin olemaan aidosti oma itseni, se kuka olen ilman vaivannäköä.

Opettelin unelmoimaan isosti.

Aloin kokeilla asioita, tehdä ja saada valmista aikaan.

Opin, että kaikki väärät valinnat elämäni varrella olivat välttämättömiä löytääkseni tien tähän pisteeseen, oikeaan suuntaan.

Opin, että olenkin aina halunnut kulkea valtavirran ulkopuolella omalla polulla. Vasta nyt uskallan myöntää sen itselleni.

Opin tuntemaan kiitollisuutta elämäni vaikeuksista ja synkimmistä hetkistä.

Järjestin ensimmäiset Mothers in Business -tilaisuuteni ja loppuvuodesta jaoin oman tarinani kahdessa MiB:n tilaisuudessa.

Sain koskettavampaa palautetta sanoistani kuin koskaan aiemmin kymmenen vuoden urani aikana.

Tapasin upeita, samanhenkisiä ihmisiä, joista on tullut uusi heimoni. Monta heimoa.

Olin koulutuksissa villasukat jalassa ja tajusin tulleeni kotiin.

Ymmärsin olevani erityisherkkä, mikä auttoi oivaltamaan paljon asioita elämäni varrelta.

Löysin LinkedInin voiman täynnä mahdollisuuksia tutustua inspiroiviin ihmisiin.

Kävin sokkolounailla ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa ja huomasin nauttivani uusien ihmisten tapaamisesta.

Opin suojelemaan itseäni haitalliselta energialta ja valitsen tarkasti, minne kohdistan huomioni.

Lopetin television katselun ja sarjojen seuraamisen, mistä ei jää muistijälkiä.

Käytin säästetyn ajan kirjojen lukemiseen ja podcastien kuunteluun, jotka muuttavat aina jotain minussa.

Luin 60 kirjaa, joista monet muuttivat tapani katsoa maailmaa.

Löysin yinjoogan rinnalle hathajoogan ja lopulta kundaliinijoogan. Löysin chakrat ja meridiaanit.

Osallistuin Sethin Bootstrapper’s Workshopiin, joka muutti niin paljon ajatteluani, että sanat eivät riitä kertomaan. Opin uuden tavan oppia asioita, auttamalla, tekemällä ja kirjoittamalla.

Opettelin uuden, rauhallisemman rytmin tehdä asioita.

Toisaalta huomasin palaavani helposti vanhaan suorittamisen rytmiin.

Opin meditoimaan, ihan vain istumaan paikallaan tekemättä ja yrittämättä mitään.

Opin, että ideoita tulee aina lisää, kun niiden antaa virtaa vapaasti.

Opin, että saan eniten aikaa pysähtymällä suorittamisen sijasta.

Opin hylkäämään järjen vallassa elämisen ja kuuntelemaan tunteita.

Opin tarttumaan kohdalle tuleviin tilaisuuksiin.

Opettelin hyväksymään asiat sellaisena kuin ne ovat.

Kehoni alkoi valita kasvisruokaa liharuoan sijasta.

Tunsin vahvaa yhteyttä luonnon kanssa.

Laitoin dynamiittia alitajunnan kellariin ja mursin sukupolvelta toiselle siirtyneitä uskomuksia. Raivasin puskutraktorilla vanhaa tehdäkseni tilaa uudelle.

Opin, että olen koko ajan ollut valmis ja samalla olen täysin keskeneräinen.

Opettelin näyttämään ja tuntemaan tunteitani niiden patoamisen sijasta.

Toivon olevani parempi äiti ja puoliso kaiken tämän omaan napaan tuijottamisen jälkeen.

Toivon voivani tämän vuoden ansiosta näyttää lapselleni mallia, että on tärkeää etsiä ja pitää kiinni unelmistaan. Astua syrjään kärsimyksen tieltä ja etsiä parempaa tilalle. Vastaus löytyy vain itsestä. Elämä tuo tiellesi tarvitsemasi ihmiset, kannustajat, jotka auttavat sinua löytämään oman polkusi. Tarvitsee vain tarttua tilaisuuksiin.

Päätän vuoden kiitollisena siitä, että etsintäni on päättynyt. Minulla on koko elämä aikaa toteuttaa unelmiani. Edessä on tekemisen vuosi.

Jos tämän vuoden teema oli minä, ensi vuoden teema on me.

Unelmointi jatkuu.

I don’t believe in unicorns. I am one.

Vuoden vaikuttavimmat podcastit

The Good Life Project / Jonathan Fields
Supersoul Conversations / Oprah Winfrey
Akimbo / Seth Godin
Luovia / Nani Härkönen

Vuoden vaikuttavimmat kirjat

Linchpin / Seth Godin
Tribes / Seth Godin
This Is Marketing / Seth Godin
Kultasuoni / Julia Cameron
Tyhjän paperin nautinto / Julia Cameron
War of Art / Steven Pressfield
Michelle Obama / Minun tarinani

Valitsin yhdeksän minulle merkityksellisintä kuvaa Instagramista. Ne, joilla ei välttämättä ole niin paljon tykkäyksiä, mutta jotka kuvaavat parhaiten tämän vuoden käännekohtia.

0 Comments

22. Toteuta sydämesi toiveet

Kirja sinulle, joka haluat luopua järjen ylivallasta ja seurata sydäntäsi.

22. Sonia Choquette: Toteuta sydämesi toiveet: Opas, jonka avulla voit luoda elämästäsi sellaisen, joka on sydämesi todellinen valinta

Jos on koko elämänsä järkeillyt rationaalisia valintoja, tuntuu utopistiselta heittäytyä luottamaan, että elämä kantaa ilman, että itse ohjailisi elämää.

Kun käsitys sisäisestä äänestä tarkoittaa järjen, pelon ja sisäisen kriitikon nalkuttamista, on vaikea tunnistaa, mikä on sydämestä tuleva sisäinen ääni, intuitio. Se, joka tekee minulle parhaita valintoja.

Usko ja luottamus olivat minulle aiemmin lähes mahdottomia käsitteitä. Nyt olen antanut järjen siirtyä taka-alalle ja luotan kaiken järjestyvän ilman pakottamista.

Julia Cameronin kirjat johdattivat Sonia Choquetten kirjojen pariin. Opettelemaan intuition kuuntelemista ja luottamaan siihen, että jokin viisaampi voima tuo vastaukset eteeni.

Vanha minä olisi sivuuttanut kirjan huuhaana ja naureskellut ivallisesti. Uusi minä naureskelee sille järkevyydelle, joka ohjaili entistä elämääni ja piti minut onnettomana.

Tämä kirja on seuraava askel sinulle, joka olet herännyt aamusivujen voimaan ja kokenut, miten kadoksissa ollut luovuus alkaa heräillä sisälläsi.

Sinulle, joka olet alkanut kuulla kuiskauksia unelmistasi, mutta et ihan vielä uskalla luottaa kuiskausten sanomaan.

0 Comments

13. Tuesdays with Morrie

Olin parikymppisenä Pariisissa harjoittelussa. Muistan sen elämäni yksinäisimpänä aikana.

Sunnuntai-iltaisin kävelin läheiseen kirjakauppaan.

Kuuntelin musiikkia ja sain seuraa sanoista.

Ostin yhden elämäni kirjoista.

13. Mitch Albom: Tuesdays with Morrie

Pieni kirja, jossa on koko elämä.

PRIX FNAC 8,54 EUR

Kiireiden perässä säntäilevä urheilutoimittaja tapaa kuolinvuoteella olevan vanhan opettajansa, joka jakaa tiistaisin oppejaan elämästä.

”So many people walk around with a meaningless life. They seem half-asleep, even when they’re busy doing things they think are important. This is because they’re chasing the wrong things. The way you get meaning into your life is to devote yourself to loving others, devote yourself to your community around you, and devote yourself to creating something that gives you purpose and meaning.”

Lukeminen ei riittänyt oppimaan.

Tarvitsin kokemuksia ymmärtääkseni.

Jatkoin puoliunessa kulkemista, kunnes kymmenen vuotta myöhemmin elämä näytti kuoleman läheisyyden.

”Everybody knows they’re going to die,” he said again, ”but nobody believes it. If we did, we would do things differently.”

Sanotaan, että todellinen empatia herää vasta, kun itse tietää, miltä toisesta tuntuu.

”Now that I’m suffering, I feel closer to people who suffer than I ever did before.”

Tapaamme tarvitsemamme oppaat matkamme varrella.

On itsestämme kiinni, kuinka monta oppituntia tarvitsemme ymmärtääksemme.

0 Comments

Suunnitelma

Life is what happens to you while you’re busy making other plans.

Ymmärsin sanoman kunnolla vasta, kun avasin oven lasten syöpäosastolle.

Olin aina elänyt suunnitelmia varten.

Mitä pidemmälle tiesin elämäni tiekartan etukäteen, sitä parempi.

Kunnes löysin itseni arjesta, jossa aamulla ei voinut tietää, mitä iltaan mennessä tapahtuu.

Viikkoa saattoi suunnitella, mutta minkään toteutumisesta ei ollut varmuutta.

Tulevaisuutta ei voinut suunnitella, koska ei ollut tietoa, onko elämää jota suunnitella.

Sain arvokkaan neuvon heittäytyä solukuopan aalloille ja mennä virran mukana, minne se viekään.

Oli vain yksi päivä kerrallaan.

Joka päivä opettelin luottamaan, että asiat järjestyvät.

Ei ollut vaihtoehtoa.

Mitä useampi vuosi kuluu, sitä pidemmälle uskallan taas suunnitella elämää.

Unohdan epävarmuuden ja silti muistan, että elämällä voi olla omat suunnitelmansa.

Parsittuani itseni uudella tavalla ehjäksi huomasin luottavani, että elämä kantaa.

Hylkäsin tiekartan ja valitsin luottamuksen.

Seuraan visiota ja unelmia, mutta vältän tavoitteita.

Suunnittelen ja pidän samalla oven auki elämän suunnitelmille.

Menetin varmuuden. Sain tilalle uskon ja luottamuksen.

0 Comments

2. Kultasuoni

Joulukuussa jaan 24 minulle merkityksellistä kirjaa, jotka ovat opastaneet muutoksen, luovuuden ja henkisen kasvun matkallani.

2. Julia Cameron: Kultasuoni – Matka luovuuden sydämeen

Perun puheeni. Tie luovuuteen on tärkeä teos muutosta ja luovuutta kaipaavalle, mutta se ei yksinään riitä. Se tarvitsee Kultasuonen rinnalleen.

Julia Cameronin kirjat ovat vaikuttavia yksinkin, mutta vasta yhdessä niistä tulee kokonainen matka.

Matka kohti luovaa, itseni näköistä elämää olisi jäänyt kesken, jos en olisi löytänyt tätä kirjaa. Tai olisin joutunut räpiköimään paljon enemmän itsekseni ilman tätä matkakumppania.

Tämä kirja käsittelee syvää ja perusteellista luovuuden parantumista – ja sen keinot ovat luovia. Juuri luovuuden käyttö parantaa luovuuden haavat. Mikään muu ei tehoa. Luovuuden elvyttäminen ei ole älyllinen prosessi. Aikuinen minämme ainoastaan ”ymmärtää” haavan. Oman luovan taiteilijamme, sisäisen luovan lapsen, täytyy todella parantaa tuo haava.

Olin löytänyt taiteilijan ja luovuuden itsestäni, mutta olin todella hukassa miettiessäni, mitä sitten.

Siinä missä Tie luovuuteen auttaa murtamaan sisäisiä muureja luovuuden tieltä, Kultasuoni opastaa elämään luovaa, itsemme näköistä elämää.

Kirjan tehtäviä tehdessä aloin muistaa kauan sitten unohtuneita asioita. Mieleeni alkoi palautua, kuka oikeasti olin ja mitä asioita tehdessäni olin täysin vapaa. Löysin uudelleen kirjoittamisen ilon, kutsumukseni.

Kirjan myötä löysin intuition voiman, opin luottamaan sisäiseen ääneen ja heittäytymään.

Taiteilija tarvitsee tuota luottamusta voidakseen seurata omaa polkuaan.

Palaset alkoivat loksahdella hajanaisten ideoiden sekamelskasta. Kuva valoisammasta tulevaisuudesta alkoi piirtyä silmieni eteen.

Opin hiljentämään järjen äänen unelmieni tieltä.

0 Comments

1. Tie luovuuteen

Kirjat ovat minulle henkireikä, elämän suola ja tie uuteen ajatteluun.

Joulukuussa jaan 24 minulle merkityksellistä kirjaa, jotka ovat opastaneet muutoksen, luovuuden ja henkisen kasvun matkallani.

Aloitan tärkeimmästä teoksesta, jota ilman en olisi löytänyt omaa tarkoitustani, taiteilijaa itsestäni, kirjoittamisen nautintoa ja luovuutta elämän kantavana voimana.

 

1. Julia Cameron: 
Tie luovuuteen – Henkinen polku syvempään luovuuteen

Elämän muuttava kirja. Matkakumppani oman polkunsa etsijälle tai luovuutensa kadottaneelle.

Jos pitäisi valita yksi ainoa kirja muutosta kaipaavalle, se olisi tämä. Mitään muuta ei tarvita.

Elämä ei ole entisensä tämän jälkeen, vaan jotain paljon parempaa.

Autiolle saarelle riittäisi tämä kirja, kynä ja paperia. Kaikki muu järjestyisi niiden avulla.

Tie luovuuteen odotti hyllyssäni 11 vuotta, ennen kuin olin valmis antamaan sille mahdollisuuden. Samoin on käynyt monelle muulle.

Kirjan avulla onnistuin hiljentämään sisäisen kriitikon ja tarkastajan mielestäni luovuuden tieltä.

Tärkein anti on tehtävissä, jotka auttavat kuorimaan luovuuden esteitä yksi kerrallaan ja lopulta löytämään vapauden tekemiseen sekä sen aidon minän, jonka on syystä tai toisesta kadottanut vuosien varrella.

Kirjan lukeminen antaa tiedon, miten muutos voi tapahtua, mutta tiedosta ei ole hyötyä, jos sitä ei vie käytäntöön tekemällä tehtäviä.

Kirjan myötä arkeeni on tullut pysyväksi osaksi aamusivut ja taiteilijatreffit.

Aamusivut on tajunnanvirran kirjoittamista, käsin, kynällä, joka aamu. Ne auttavat tyhjentämään mieltä kaikesta roskasta, joka pyörii siellä uudelleen ja uudelleen ja estää meitä elämästä itsemme näköistä elämää.

Taiteilijatreffeillä täytämme luovuuden varastoamme, kun vietämme tavallisesta poikkeavaa laatuaikaa yksin omassa seurassamme.

Monet meistä toivovat olevansa luovempia. Monet vaistoavat olevansa luovempia mutta eivät kykene ammentamaan tuota luovuutta. Unelmat eivät toteudu, ja elämä tuntuu lattealta. Monesti saamme hinoja ideoita ja unelmoimme suurista asioista, mutta emme pysty toteuttamaan niitä.

Ei ole olemassa mitään pikaratkaisua, tuskatonta ja kätevää oikotietä, mutta on mahdollista löytää ja elvyttää oma luovuutensa prosessilla, joka on opeteltavissa. Olemme monimutkaisia, monitasoisia yksilöitä, mutta meissä kaikissa on yhteisiä tekijöitä, joita on mahdollista käyttää tässä luovuuden elvyttämisen prosessissa.

Muista, että tullaksesi taiteilijaksi sinun on oltava valmis olemaan huono taiteilija, sinun on annettava itsellesi lupa olla huono, surkea ja aloittelija. Täten sinusta voi tulla taiteilija, ja ajan myötä ehkä hyväkin taiteilija.

Kirja luo uskoa muutoksen mahdollisuuksiin silloinkin, kun tuntee polkevansa ikuisesti paikallaan.

Ja sitten koittaa päivä, kun kirjan voi laittaa takaisin hyllyyn.

Sain siltä kaiken, mitä kaipasin – ja niin paljon enemmän kuin uskalsin toivoa.

0 Comments