Sanojen kaiku

Sanoilla on kaiku.

Kuulemamme sanat jäävät kaikumaan mielessämme.

Joillakin sanoilla kaiku on lähes olematon.

Toisten sanojen kaiku ei lakkaa koskaan.

Kaiku jatkuu niin pitkään, että sanoista tulee uskomuksia.

Kaiku tatuoi sanat osaksi meitä itseämme.

Kaiku voi ulottua sukupolvelta toiselle.

Opimme toistamaan sanoja eteenpäin kaiun tahtiin.

Annamme sanojen muuttaa meitä joksikin muuksi kuin mitä aidosti olemme.

Emme enää muista, että sanat eivät alunperin olleet omia sanojamme.

Mitä nuorempana sanat kuulemme, sitä vahvempi kaiku niissä on.

Mitä useammin sanoja toistetaan, sitä syvemmän kaiun ne saavat aikaan.

Yksikin kerta riittää viiltämään ikuisen jäljen.

Mielessä voi kaikua niin paljon ääniä, että sekaan ei mahdu enää yhtään omaa sanaa.

On opeteltava hiljentämään mieli.

Sana ja kaiku kerrallaan.

Kaiku hiljenee, kun kirjoittaa sanat käsin paperille.

Sana kerrallaan, yhä uudestaan ja uudestaan.

Kun näkee mielessä kaikuvat sanat silmillään, ääni alkaa vaimentua.

Kun sanat vapautuvat mielestä, voi kaiku hiljentyä.

Omille sanoille alkaa tulla tilaa.

0 Comments

18. Quiet

Kirja, joka antaa hyväksynnän ja voiman hiljaiselle viisaudelle. Kirja jokaiselle introvertille tai introvertin vanhemmalle, puolisolle, ystävälle tai työkaverille.

18. Susan Cain: Quiet: The Power of Introverts in a World That Can’t Stop Talking

Vaikka jokainen persoonallisuustesti painottaa, että mikään ominaisuus ei ole hyvä tai huono, niin maailma ja työelämä suosii tiettyjä piirteitä toisia enemmän.

Introvertit sopeutuvat ekstroverttien ehdoilla suunniteltuihin avokonttoreihin, joustaviin toimistoihin ilman omaa istumapaikkaa, tiimitöihin ja jatkuvaan esilläoloon.

”Introverts living under the Extrovert Ideal are like women in a man’s world, discounted because of a trait that goes to the core of who they are.”

Konsulttiurani tiimellyksessä Susan Cainin Quiet sanoitti kaiken, minkä kanssa kamppailin. Se antoi voiman niille ominaisuuksilleni, joita olin kokenut tarvitsevani muuttaa tai piilotella. Löysin rohkeuden jäädä verkostoitumispikkujoulujen sijasta kotisohvan hiljaisuuteen.

Introverttina on lottovoitto syntyä Suomeen. Hiljaisuutta ei tarvitse täyttää niin paljon kuin ulkomailla. Seurassakin saa olla hiljaa. Ja silti kehitys tuntuu kulkevan ekstroverttejä suosivaan suuntaan.

Introvertti ei niinkään edes rasitu sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, kun saa tehdä sen omilla ehdoillaan. Roolin vetäminen on raskain osuus.

Kun tiedostaa ja hyväksyy omat luontaiset ominaisuutensa, voi järjestää elämäänsä enemmän niin, että saa koko potentiaalinsa ja vahvuutensa käyttöön. Vanhempana niin ikään voi tukea introverttiä lastaan paremmin, kun ymmärtää hänelle ominaiset tavat toimia.

”Use your natural powers – of persistence, concentration, insight, and sensitivity – to do work you love and work that matters. Solve problems, make art, think deeply. Figure out what you are meant to contribute to the world and make sure you contribute it.”

Aion vetää työpajoja, joissa ei tarvitse puhua mitään. Olen nähnyt, miten luovuus kukoistaa hiljaisuudessa ja ihmiset sädehtivät läsnäoloa ja keskittymistä.

0 Comments

14. Breaking the Habit of Being Yourself

Kirja, joka opettaa ohjelmoimaan aivomme uudestaan ja muuttamaan alitajuisia uskomuksiamme. Tapaamme olla ja elää. Eli kuinka lopettaa automaattiohjauksella eläminen.

14. Dr. Joe Dispenza: Breaking the Habit of Being Yourself: How to Lose Your Mind and Create a New One (suom. Luo itsesi uudelleen)

Tämä kirja on hänelle, joka haluaa tieteelliset perustelut meditoinnin hyödyistä. Ja kirja meille, jotka uskomme muutenkin, mutta haluamme tietää, mitä aivoissamme tapahtuu ja mihin oppimamme totuudet perustuvat.

”We should never wait for science to give us permission to do the uncommon; if we do, then we are tuning science into another religion.”

Tämä oli ensimmäinen kirja, joka auttoi minua todella ymmärtämään, mitä aivoissa tapahtuu meditoinnin aikana.

Oli kiinnostavaa saada tieteellisiä perusteluita muutokselle, jonka olin itse kokenut ja asioille, joihin olin alkanut uskoa.

Kuinka toistamme menneisyyttämme aina uudestaan ja miten sen voi muuttaa.

Ajatuksemme ovat energiaa ja luovat todellisuutemme.

Kun tunnemme unelmamme tai tavoitteemme olevan totta jo nyt, se toteutuu.

Minulle kirja selitti kaikkea kokemaani, matkaani omaksi itsekseni.

”You will learn to liberate your energy in the form of emotions, and thus narrow the gap between how you appear and who you are.”

”…how to break free from the emotions that you’ve memorized – which have become your personality – and how to close the gap between who you really are in your inner, private world and how you appear in the outer, social world.”

Kirja antaa yksityiskohtaiset meditaatio-ohjeet, joilla saat aivojen ohjelmoinnin teoriasta käytäntöön.

”When how you appear is who you are, you are truly free.”

0 Comments

Toisto

Muutos vaatii lopulta hyvin yksinkertaisia tekoja.

Avain muutokselle on yksinkertaisten tekojen toisto.

Samaa asiaa tarvitsee tehdä uudestaan ja uudestaan, jotta alkaa muuttua.

Ensin tarvitsee aloittaa.

Sen jälkeen tulee vaikein osuus.

Tarvitsee päättää jatkaa.

Jatkaa, vaikka olisi helpompi lopettaa.

Jatkaa, vaikka ei usko, että mikään voi muuttua.

Jatkaa, vaikka pelkää, ettei koskaan löydä etsimäänsä.

Jatkaa, vaikka mieli haraa kaikin keinoin vastaan.

Muutoksen vastustaminen on mielen ydinosaamista.

Mieli kesytetään toistamalla.

Mielen hiljentäminen on taito, jota tarvitsee harjoitella. Uudestaan ja uudestaan.

Kirjoittamisen voima perustuu toistoon. Kun kirjoittaa aamusivuja käsin joka päivä, mieli ensin vastustaa, kunnes antaa tilaa uudelle.

Joogan voima perustuu toistoon. Samaa liikettä toistetaan niin pitkään, että mieli turhautuu ja lopulta hiljenee.

Maalaamisen ja piirtämisen voima perustuu toistoon. Mieli arvostelee ja lannistaa, kunnes alkaa väistyä luovuuden tieltä.

Meditaation voima perustuu toistoon. Mieli laukkaa vinhaa vauhtia, kunnes kesyyntyy.

Mitä enemmän harjoittelee, sitä nopeammin mieli hiljenee.

Tarvitsee vain toistaa.

0 Comments

Mieli ja minä

Mieli kehittää lisää tekemistä.
Minä tarvitsen vain olemista.

Mieli yrittää keksiä mitä kirjoittaisin seuraavaksi.
Minä haluan nyt kynänkin olevan hiljaa.

Mieli suunnittelee ensi viikkoa.
Minä haluan olla tässä hetkessä.

Mieli ratkoo ilmastonmuutosta.
Minä haluan nyt vain rauhassa juoda kahvini.

Mieli miettii, mitä syödään illalla.
Minä istun tässä.

Mieli juoksee.
Minä juurrutan itseni uuteen olemiseen.

Mieli säntäilee hädissään kunnes sekin rauhoittuu.
Luovuttaa ja rauhoittuu.

0 Comments

Idea

Vietin tänään ideointipäivän. Ei ollut eri värisiä post-it -lappuja, ei lehtiöitä eikä kalvosulkeisia. Ei edes parhaita luovan ideoinnin niksejä, niitä joissa listataan hulluimmatkin ajatukset ja lähdetään jatkotyöstämään listan pohjalta.

Makasin keittiön lattialla viltin alla ja kuuntelin kuulokkeilla tiibetiläisten äänimaljojen ääniä.
Ei ollut edes tarkoitus ideoida. Tänään olin aikonut olla tekemättä yhtään mitään. Pysähtymisen vaikutus vain pääsee yllättämään joka kerta.

Ideoita virtasi mieleen sellaista vauhtia, että mietin, pitäisikö ottaa kynä ja paperi esille. Päätin luottaa siihen, että asiat pysyvät kyllä muistissa, jos ne ovat riittävän hyviä.

Sillä entisellä oravanpyörässä kipittäneellä suorittajaminällä on vielä totuttelemista, miten eri tavalla asioita voi tehdä, paremmilla lopputuloksilla. Tuo suorittaja kyseenalaistaa edelleen, voiko näin tehdä, miltä tämä näyttää muiden silmissä, eikö nyt voisi tehdä jotain näennäisesti tehokasta, näyttää siltä että saa asioita aikaan. Mitä siitä nyt tulisi, jos kaikki toimistoissa vain hiljentyisivät makoilemaan lattialla.

Kannattaisi ehkä kokeilla.

Jos en tiedä seuraavaa askelta, menen rannalle meditoimaan. Makaan lattialla hiljaisuudessa. Piirrän sen kummempia ajattelematta tai kirjoitan tajunnanvirtaa. Joka ikinen kerta vastaus tulee valmiimpana kuin osasin odottaa.

Mielen hiljentämistä tarvitsee harjoitella. Puolentoista vuoden jälkeen en enää tarvitsekaan oheistoimintaa. Riittää, että suljen silmät ja hiljennyn, hengitän. Kuin varkain olen oppinut meditoimaan.

Kun on ensimmäisen kerran kokenut hiljaisuuden voiman, ei vanhaan ole enää paluuta.

0 Comments

Joka päivä

Olen kirjoittanut blogiin joka päivä 17 päivää peräkkäin. Ei enää montaa päivää jäljellä, jos 21 päivässä uudesta asiasta pitäisi muodostua tapa.

Olin asettanut tavoitteeksi kirjoittaa kerran viikossa. Salaa mielessäni lupasin kirjoittaa joka päivä. Jos Seth Godin kirjoittaa joka päivä, niin pystyn siihen minäkin. Tosin Sethillä on parinkymmenen vuoden etumatka.

Tärkein syy lupaukselleni on, että tiedän kirjoittamisen auttavan minua löytämään aina seuraavan askeleen. Yksi askel joka päivä, niin kuukauden päästä on päässyt jo aika pitkälle.

Aloitin tiistaina ja ensimmäisen haasteen kohtasin lauantai-iltana. Tosiaan, lauantait ja sunnuntait ovat olemassa. En ollut muistanut lupaustani tehdessä määritellä, kirjoitanko myös viikonloppuisin. Kirjoittaako Seth joka päivä vai ajastaako hän tekstejään viikonlopuiksi? No parempi kai vain kirjoittaa kuin repsahtaa heti ensimmäisellä viikolla.

Toinen haaste tuli iltaisin yhdeksän jälkeen, kun en ollut saanut kirjoitettua päivän aikana. Tai olin aloittanut, mutta teksti oli jäänyt kesken. Istuin koneen ääreen kirjoittamaan kymmenen maissa.

Huomasin pitäväni illalla hiljentymisestä ja ajatusten keskittämisestä. Olin ehkä ajatellut kirjoittaa yhdestä aiheesta, mutta näytölle ilmestyvät sanat liittyivätkin aivan toiseen asiaan.

Repsahtaminen kävi muutamana iltana mielessä, mutta suostuttelin itseni joka kerta kirjoittamaan. Jos Seth niin minäkin. Ja aina opin itsestäni jotain uutta.

Illalla aivot ovat vähän samassa tilassa kuin aamulla aamusivuja kirjoittaessa. Sanat tulevat aidompina kuin keskellä päivää. Lauseita ja sisältöä tarvitsee muokata vähemmän. Ehkä sisäinen kriitikko on jo nukkumassa ja antaa työskennellä rauhassa, kun ei väsymykseltään jaksa enää huudella kommenttejaan.

Tulin vahingossa kehittäneeksi uuden hiljentymisen rutiinin. Herättyäni kirjoitan aamusivuja ja piirrän,  iltaisin kirjoitan iltasivun blogiin. Mieli on aika paljon rauhallisempi kuin se olisi television ääressä sohvalla.

0 Comments

Hiljaisuus

Olen aina ollut rauhallinen, luontaisesti hiljainen introvertti. Tarvitsen yksin oloa ladatakseni akkuni täyteen. Viihdyn paremmin kahdestaan jonkun kanssa kuin suuressa ryhmässä. Keskustelen mieluummin syvällisesti kuin heitän pinnallista läppää. Lasten kanssa leikkiessäni olen saanut kehuja, miten rauhoittava vaikutus minulla on lapsiin.

Esiintymistaidon kursseilla lähes jokaisella palautelapulla kerrottiin, miten rauhallinen olen, joskus liiankin rauhallinen ja monotoninen. Tulkitsin sen ominaisuudeksi, josta tarvitsee päästä eroon. Yritin olla energisempi, liikkuvampi, ottaa mallia ekstroverteistä, jotka näkyvät ja kuuluvat takaseinänkin läpi. Enemmän, enemmän, enemmän.

Vannoin opiskeluaikana, että konsultiksi en ainakaan ryhdy. Päädyin lopulta tekemään kymmenen vuoden uran konsulttina. Kasvoin työn mukana. Esiinnyin, puhuin ja vedin niin paljon työpajoja, että esiintyminen tuntui luontevalta. En silti koskaan tuntenut itseäni täysin kotoisaksi, kun piti huolehtia työpajan energisyydestä, fasilitoida ja saada ihmiset osallistumaan. Onnistuneessa työpajassa innokas puheensorina täytti huoneen.

Sitten löysin oman kutsumukseni ja kaikki palaset loksahtivat paikalleen. Minun tehtäväni on tuoda ihmisten elämään hiljaisuutta. Auttaa ihmisiä hiljentymään ja löytämään oma sisäinen äänensä. Sitä ei voi löytää ilman hiljaisuutta.

Hiljaisuudesta on tullut katoava luonnonvara. Toimistoja muutetaan avokonttoreiksi, joissa rauhaa voi yrittää löytää kuulosuojaimilla. Julkiset tilat täytetään taustamusiikilla. Pään sisälläkin on usein niin paljon meteliä, että oma ääni peittyy tauotta soljuvan ajatusvirran alle. Täytämme tylsät odottelun hetket älypuhelimen selailulla. Monille on vaikea hiljentyä omaan itseensä.

Olen kokenut taiteen tekemisen olevan väylä rauhoittumiseen. Ensimmäistä taidetuokiota pitäessäni paras palaute oli, että kerrankin mielessä ei liikkunut mitään. Maalatessa tai piirtäessä mieli hiljenee. Kun mieli on hiljentynyt, on tilaa kuunnella itseä ja omia tarpeita. Luovat ratkaisut löytyvät hiljaisuudesta.

Minun ei tarvitse tehdä muuta kuin tarjota mahdollisuuksia hiljaisuuteen. Olen vihdoin löytänyt tarkoituksen omalle rauhallisuudelleni.

0 Comments