Urasuunnittelu

Kuvittelemme, että uraa pitää suunnitella.

Mitä suunnitelmallisemmalta urapolku näyttää, sitä paremman kuvan annamme itsestämme.

Koska tiesimme alusta lähtien, mitä haluamme.

Kysymme mielipiteitä, missä kannattaisi opiskella, minne hakea töihin ja miltä ansioluettelon pitäisi näyttää.

Kukaan muu ei voi vastata puolestamme.

Mikä innostaa yhtä kuihduttaa toisen sielulta kaiken elinvoiman.

Vain sinä elät päätöstesi seurausten kanssa.

Suunnittelemme turvallista urapolkua, vaikka mikään ei takaa työllistymistä.

Urasuunnittelun sijasta olen alkanut kannattaa uraharhailua.

Kompasseina uteliaisuus ja ilo.

Suunnittelu tapahtuu järjellä, mutta alitajunta tietää paremmin.

Alitajunta kertoo uteliaisuuden avulla, missä on paikkamme.

Meidän tarvitsee vain seurata uteliaisuutta ja kuunnella, mistä sydämemme löytää iloa.

En olisi koskaan suunnittelemalla löytänyt nykyistä polkuani.

En olisi järjellä osannut keksiä kutsumustani.

Yritysvastuun konsultista seuraava looginen askel ei ole luovuusvalmentaja – mentori – taiteilija – kirjailija – joogaopettaja – Rosen-terapeutti – hiljaisuuden lähettiläs – luovuuden talon perustaja.

Vain seuraamalla uteliaisuutta ja iloa löysin oman polkuni.

Uran sijasta rakennan elämääni.

Jättäen elämälle tilaa muuttaa suuntaani.

Alitajunnalle tilaa paljastaa uusia puolia itsestäni.

Annan elämän johdattaa, intuition valita puolestani ja sydämen kertoa, missä tunnen oloni kotoisaksi.

0 Comments

Herkkyyden voima

Äitini kertoo, miten pienenä puolustin heikompaa isompia vastaan hiekkalaatikolla.

Olen aina kärsinyt epäoikeudenmukaisuudesta.

Tuntenut tuskaa toisten puolesta ja yrittänyt auttaa.

Nähnyt pintaa syvemmälle ja ollut heikomman puolella.

Sanonut ääneen asioita, joita kaikki ajattelevat, mutta joista kukaan muu ei uskalla puhua.

Saanut kokea nahoissani sen, että turvallisin ratkaisu olisi olla hiljaa ja antaa kärsimyksen jatkua.

Tunnistin herkkyyden lapsessani, mutten nähnyt sitä itsessäni.

Vasta viime kesänä sain lahjaksi tietoisuuden omasta herkkyydestäni.

Herkkyys yhdisti elämäni palaset punaisella langalla.

Se ei muuttanut mitään, mutta auttoi ymmärtämään kaiken.

Herkkyys selitti, miksi olin voinut niin pahoin kovassa maailmassa.

Voin tietoisesti rakentaa pehmeämpää maailmaa.

Herkkyyden tunnistaminen auttoi tekemään siitä taikavoimani, vahvuuden heikkouden sijasta.

Ilman herkkyyttä en näkisi niin kuin näen tai kirjoittaisi niin kuin kirjoitan.

Ilman herkkyyttä en tunnistaisi toisen haavoja ja voimaa.

Herkkyyden tiedostaminen auttaa minua suojelemaan itseäni.

Asettamaan rajat sille, mitä imen itseeni ulkopuolelta.

Valitsemaan seurani, ympäristöni ja tekemiseni herkkyyttä vaalien.

Ehkä olemmekin kaikki herkkiä.

Toisilla vain on kovempi kuori herkkyyden ympärillä.

0 Comments

Kirjoitan sinulle

Elokuun lopussa aloin kirjoittaa blogia joka päivä.

Minulla oli vain aavistus, että se auttaisi löytämään suunnan eteenpäin.

Toivoin, että joku muukin kuin äitini ja kaksi ystävääni lukisivat sanojani.

En kuitenkaan osannut ajatella, mitä kaikkea kirjoittaminen olisi 163 tekstiä myöhemmin tuonut elämääni.

Tekstit ovat lyhentyneet, lauseet tiivistyneet ja ajatukset selkiytyneet.

Löysin oman ääneni, joka vahvistuu koko ajan.

Sain uskon ja luottamuksen, että kirjoitan lopun elämääni.

Kirjoitan, koska tunnen eläväni enemmän kirjoittaessani.

Kirjoitan, koska en osaa enää olla kirjoittamatta.

Kirjoitan, koska saan enemmän vastauksia kuin osaan kysyä.

Kirjoitan, koska sanani ovat merkityksellisiä niin monelle.

Kirjoitan sinulle, joka olet päässyt sanojeni kautta lähemmäs itseäsi.

Kirjoitan sinulle, joka tunnet sanojeni avulla itsesi vähemmän yksinäiseksi muutoksen keskellä.

Kirjoitan sinulle, joka juoksit perääni kiittääkseni sanoistani.

Kirjoitan sinulle, joka saat sanoistani lohtua, voimaa, uskoa ja rauhaa.

Kirjoitan juuri sinulle.

Kiitos, että olet.

0 Comments

Unelmat

Onko sinulla töihin liittyviä unelmia?

Vielä vuosi sitten minulla ei ollut.

Ei ollut oikeastaan koskaan aikuisena ollut.

Unelmat olivat olleet minulle näkymättömiä.

Kunnes löysin keinot tehdä ne näkyviksi.

Hiljalleen unelmia alkoi ilmestyä.

Ensin pieniä unelmia.

Ne kurkistivat varovaisesti piilostaan ja miettivät, uskaltavatko tulla esiin.

Kun ne huomasivat, että niiden oli turvallista olla näkyvillä, unelmat alkoivat kasvaa.

Ne kasvoivat kasvamistaan ja niitä tuli aina vain lisää.

Unelmieni ympärille rakennan nyt elämääni.

 

Minulla on unelma, että jokainen tuntisi olevansa luova ja taiteellisesti lahjakas. Ihan jokainen on.

Minulla on unelma, että jokainen tunnistaisi oman sydämen äänensä ja uskaltaisi seurata sitä. Se on aina oikeassa elämämme valinnoissa.

Minulla on unelma, että jokainen uskaltaisi tuntea tunteensa ja vapautua niiden kahleista. Myönteiset tunteet menevät ohi, jos niitä ei tunne. Kielteiset tunteet patoutuvat kehoon ja hallitsevat elämäämme tiedostamattamme.

Minulla on unelma, että jokainen tulisi nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Minulla on unelma, että jokainen löytäisi omat unelmansa. Unelmat antavat merkityksen kaikelle tekemiselle.

Minulla on unelma, että jokainen voisi olla oma itsensä. Se kuka on ilman ponnistelua.

Minulla on unelma tehdä näkymätön näkyväksi.

0 Comments

Näkyvä

Olen yleensä aina kameran takana.

Havahduin hiljattain siihen, että monista perhejuhlista ei ole yhtään kuvaa minusta.

Ihan kuin en olisi ollut paikalla, vaikka juhlat on ikuistettu minun silmieni kautta.

En löytänyt viime vuosilta montaa kuvaa, joissa olisin yksin omana itsenäni, sellaisena kuin haluan tulla nähdyksi.

Ajalta ennen lasta on paljon kuvia minusta.

Äitiyden myötä olen kuvissa ensisijaisesti äitinä.

Kuin olisin unohtanut, kuka olen äitiyden lisäksi.

Kadottanut piirteitä itsestäni.

Parhaat kuvat minusta on otettu häissämme.

Hääkuvat näyttävät edustavan minusta puolen, mutta kuvissa ei ole se minä, joka elää tätä hetkeä.

Vuodet häiden jälkeen ovat muuttaneet minua enemmän kuin vuodet ennen niitä.

Jokainen ansaitsee tulla näkyväksi itselleen.

Nähdä itsensä ihailevin silmin, jotta voi nähdä itsensä kokonaisena.

Nähdä nekin puolet, jotka muut jo näkevät.

Jokainen ansaitsee saada onnistuneita kuvia itsestään.

Kuvia, joissa on kokonainen, aito minä.

Niitä harvoin saa parin minuutin pikakuvauksella.

Kokovartalokipsi kameran edessä vaatii aikaa, oikean ympäristön ja oikean kuvaajan sulaakseen.

Jokainen ansaitsee saada itsestään kuvan, jossa näkee oman tulevaisuutensa.

Kuvani otti ihana Erika Lind / Studio Metsä

0 Comments

Peilikuva

Toiset näkevät meissä usein enemmän kuin näemme itsessämme.

Olemme omissa silmissämme vajaita, toisille kokonaisempia.

Piilotamme itseltämme monet vahvuutemme.

Ne puolet, jotka loistavat meistä toisille, mutta joille itse olemme sokeita.

Heikkouksiin on helpompi keskittyä.

Tai elämme ympäristössä, missä vahvuutemme eivät pääse loistamaan.

Siksi tarvitsemme toisia peileiksi itsellemme.

Peilejä, jotka valaisevat meille ne puolet, joita emme itsessämme näe.

Kerta toisensa jälkeen minulle sanottiin, miten hyvin osaan sanoittaa asioita, tunteita ja kokemuksia.

Olin itse sille täysin sokea.

Tuskailin sanojen ja lauseiden kanssa kärsimykseen asti.

Vasta kun päästin irti sääntöjen maailmasta, sain vapauden luoda sanoilla.

Vasta kun annoin itselleni luvan kirjoittaa asioista, joista minulla on oikeasti sanottavaa, huomasin olevani sanoittaja.

Mitä puolia toiset ihailevat sinussa?

Puolia, joita et itse näe, mutta joista saat toistuvasti kehuja?

Entä jos liittäisit ne osaksi peilikuvaasi?

Antaisit niiden loistaa myös itsellesi.

0 Comments

Korkeakoulu

Mikä on ylin koulutustasosi?

Tätähän meiltä aina kysytään.

Kysytään ja luokitellaan ryhmiin vastauksen mukaan.

Koulutustason jälkeen kysytään titteliä tai ammattia.

Pysähdyn nykyään pitkäksi aikaa tämän kysymyksen kohdalle.

Entä jos kysyttäisiin, missä olet saanut tärkeimmät oppisi?

Mitä vastaisit?

Kuusi kuukautta lasten syöpäosastolla opetti enemmän kuin kuusi vuotta kauppakorkeakoulussa ja kymmenen vuotta konsulttina yhteensä.

Siltä ajalta ei jaettu todistusta seinälle, vaikka opin kaikkein eniten.

Se kuvaa elämääni ja osaamistani paremmin kuin yksikään merkintä CV:ssä.

Sen jälkeen titteleillä ja tutkinnoilla ei ole ollut enää merkitystä.

Minua ei juurikaan kiinnosta, missä tehtävissä työskentelet tai montako todistusta olet kerännyt.

Minua kiinnostaa, millaisista kokemuksista elämäsi polku on muodostunut.

Minua kiinnostaa nähdä, mistä asioista silmäsi syttyvät.

Haluan kuulla, mistä asioista saat iloa, millaisia vaikeuksia olet kohdannut ja mihin suuntaan sydämesi ääni kuljettaa.

Seuraatko sydämesi ääntä?

Haluan nähdä kuka oikeasti olet, pinnan alla.

Kaikki tämä kertoo sinusta paljon enemmän kuin tittelisi ja tutkintosi.

Millaiseksi kokemusasiantuntijaksi elämän korkeakoulu sinua kouluttaa?

0 Comments

Suojaväri

Kun todellinen minä alkaa paljastua panssarin alta, muuttuu myös ulkoinen olemus.

Entisen minän suojavärit eivät enää sovikaan uuteen identiteettiin.

Musta ja harmaa värittömyys alkaa ahdistaa.

Saattaa huomata, että onkin aiemmin pukeutunut muita varten, sulautuakseen joukkoon.

Enää ei halua piiloutua univormuun vaan haluaa näyttää uuden minän kaikilla tavoilla.

Ei tarvitse enää sopeutua muottiin vaan voi leikkiä muotin rajojen ulkopuolella.

Todennäköistä on, että juuri ennen muutosta on konmarittanut vaatekaapin tyylikkään mustaksi.

Uusi minä kaipaa tietenkin vain värejä. Mitä räikeämpiä, sitä parempi.

Synkkyyden tilalle tulee ilo, valo ja keveys.

Hiustyyli muuttuu, silmälasit vaihtuvat ja vaatekaapin sisältö uudistuu.

Kirpputorit ovat aarreaittoja löytää juuri ne hörhelöt, joita ei muotin mukaisista kaupoista löydä.

Ei tarvitse enää pukeutua kuin kaikki muut, vaan on rohkeutta etsiä oma tyyli.

Vaatteisiin sitoutuu energiaa.

Vanhan elämän raskasta energiaa ei halua enää pukea päälleen.

Kun kehon energia muuttuu, on tärkeää löytää oikealla taajuudella värähtelevät vaatteet.

Suojavärin sijasta uskaltaa erottautua joukosta.

Kameleontista saattaa tulla tyytyväinen riikinkukko.

0 Comments

Vuosi 2018

Aloitin vuoden peläten, löydänkö koskaan innostusta, tarkoitusta tekemiselleni, unelmia tai kutsumustani.

Olen tästä vuodesta viikon lomankin jälkeen vielä maitohapoilla ja ajatukset kiitollisuudesta sekaisin.

Niin paljon hienoja asioita on tapahtunut, että universumi tuntuu palkitsevan minua vuosien pysähtyneisyyden ja vaikeuksien jälkeen.

Löysin Rosen-menetelmän, joka oli ratkaiseva käänne parempaan. Avain kaikkeen.

Löysin kehotietoisuuden, padotut tunteet kehostani, jotka rajoittivat tekemistäni ja elämääni.

Opin, että rajoittavat uskomukset ja ajatukset ovat kehossa, eivät mielessä.

Oivalsin, että olen asunut päässäni ja opettelen elämään kehossani, kuuntelemaan kehoni viestejä.

Opin kuuntelemaan intuitiotani, joka kertoo minulle aina oikean tien.

Sain takaisin kadoksissa olleen luovuuteni.

Löysin taiteilijan itsestäni.

Löysin piirtämisen ja maalaamisen voiman käsitellä tunteita ja ilmaista itseäni.

Löysin oman ääneni.

Tulin pois piilosta ja opettelin tulemaan näkyväksi.

Kasvatin uudet siivet murtuneiden tilalle.

Löysin elämäni ensimmäiset työhön liittyvät unelmani.

Löysin Seth Godinin, jonka sanat auttoivat löytämään tarvitsemani rohkeuden.

Irtisanouduin vuosien pohdinnan jälkeen konsultin työstäni.

Hyppäsin tyhjän päälle ja huomasin, että turvaverkko kannattelee minua.

Luovuin yhdestä ammatista ja sain kymmenen unelma-ammattia tilalle.

Opin luottamaan, että asiat järjestyvät ajallaan.

Opin huomaamaan, että kaikella on tarkoituksensa.

Opin päästämään irti täydellisyyden tavoittelusta.

Löysin pimeyden tilalle valon.

Vaihdoin mustan väreihin.

Tein itselleni nettisivut omalla nimelläni.

Sain takaisin kirjoittamisen lahjan.

Kirjoitin Sylvan lehteen tärkeimmän kirjoitukseni.

Aloin kirjoittaa blogia päivittäin.

Riisuin suojahaarniskan ja opin olemaan aidosti oma itseni, se kuka olen ilman vaivannäköä.

Opettelin unelmoimaan isosti.

Aloin kokeilla asioita, tehdä ja saada valmista aikaan.

Opin, että kaikki väärät valinnat elämäni varrella olivat välttämättömiä löytääkseni tien tähän pisteeseen, oikeaan suuntaan.

Opin, että olenkin aina halunnut kulkea valtavirran ulkopuolella omalla polulla. Vasta nyt uskallan myöntää sen itselleni.

Opin tuntemaan kiitollisuutta elämäni vaikeuksista ja synkimmistä hetkistä.

Järjestin ensimmäiset Mothers in Business -tilaisuuteni ja loppuvuodesta jaoin oman tarinani kahdessa MiB:n tilaisuudessa.

Sain koskettavampaa palautetta sanoistani kuin koskaan aiemmin kymmenen vuoden urani aikana.

Tapasin upeita, samanhenkisiä ihmisiä, joista on tullut uusi heimoni. Monta heimoa.

Olin koulutuksissa villasukat jalassa ja tajusin tulleeni kotiin.

Ymmärsin olevani erityisherkkä, mikä auttoi oivaltamaan paljon asioita elämäni varrelta.

Löysin LinkedInin voiman täynnä mahdollisuuksia tutustua inspiroiviin ihmisiin.

Kävin sokkolounailla ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa ja huomasin nauttivani uusien ihmisten tapaamisesta.

Opin suojelemaan itseäni haitalliselta energialta ja valitsen tarkasti, minne kohdistan huomioni.

Lopetin television katselun ja sarjojen seuraamisen, mistä ei jää muistijälkiä.

Käytin säästetyn ajan kirjojen lukemiseen ja podcastien kuunteluun, jotka muuttavat aina jotain minussa.

Luin 60 kirjaa, joista monet muuttivat tapani katsoa maailmaa.

Löysin yinjoogan rinnalle hathajoogan ja lopulta kundaliinijoogan. Löysin chakrat ja meridiaanit.

Osallistuin Sethin Bootstrapper’s Workshopiin, joka muutti niin paljon ajatteluani, että sanat eivät riitä kertomaan. Opin uuden tavan oppia asioita, auttamalla, tekemällä ja kirjoittamalla.

Opettelin uuden, rauhallisemman rytmin tehdä asioita.

Toisaalta huomasin palaavani helposti vanhaan suorittamisen rytmiin.

Opin meditoimaan, ihan vain istumaan paikallaan tekemättä ja yrittämättä mitään.

Opin, että ideoita tulee aina lisää, kun niiden antaa virtaa vapaasti.

Opin, että saan eniten aikaa pysähtymällä suorittamisen sijasta.

Opin hylkäämään järjen vallassa elämisen ja kuuntelemaan tunteita.

Opin tarttumaan kohdalle tuleviin tilaisuuksiin.

Opettelin hyväksymään asiat sellaisena kuin ne ovat.

Kehoni alkoi valita kasvisruokaa liharuoan sijasta.

Tunsin vahvaa yhteyttä luonnon kanssa.

Laitoin dynamiittia alitajunnan kellariin ja mursin sukupolvelta toiselle siirtyneitä uskomuksia. Raivasin puskutraktorilla vanhaa tehdäkseni tilaa uudelle.

Opin, että olen koko ajan ollut valmis ja samalla olen täysin keskeneräinen.

Opettelin näyttämään ja tuntemaan tunteitani niiden patoamisen sijasta.

Toivon olevani parempi äiti ja puoliso kaiken tämän omaan napaan tuijottamisen jälkeen.

Toivon voivani tämän vuoden ansiosta näyttää lapselleni mallia, että on tärkeää etsiä ja pitää kiinni unelmistaan. Astua syrjään kärsimyksen tieltä ja etsiä parempaa tilalle. Vastaus löytyy vain itsestä. Elämä tuo tiellesi tarvitsemasi ihmiset, kannustajat, jotka auttavat sinua löytämään oman polkusi. Tarvitsee vain tarttua tilaisuuksiin.

Päätän vuoden kiitollisena siitä, että etsintäni on päättynyt. Minulla on koko elämä aikaa toteuttaa unelmiani. Edessä on tekemisen vuosi.

Jos tämän vuoden teema oli minä, ensi vuoden teema on me.

Unelmointi jatkuu.

I don’t believe in unicorns. I am one.

Vuoden vaikuttavimmat podcastit

The Good Life Project / Jonathan Fields
Supersoul Conversations / Oprah Winfrey
Akimbo / Seth Godin
Luovia / Nani Härkönen

Vuoden vaikuttavimmat kirjat

Linchpin / Seth Godin
Tribes / Seth Godin
This Is Marketing / Seth Godin
Kultasuoni / Julia Cameron
Tyhjän paperin nautinto / Julia Cameron
War of Art / Steven Pressfield
Michelle Obama / Minun tarinani

Valitsin yhdeksän minulle merkityksellisintä kuvaa Instagramista. Ne, joilla ei välttämättä ole niin paljon tykkäyksiä, mutta jotka kuvaavat parhaiten tämän vuoden käännekohtia.

0 Comments

24. Tunnekuvakirja

Kirja, joka kuvaa tunteiden vuoristoradan matkalla omaksi itseksi, miltä tuntuu hylätä ulkoiset vaatimukset ja hypätä oman elämänsä ohjaimiin.

24. Camilla Tuominen: Tunnekuvakirja – Tunnesekamelskasta tunteiden ymmärtämiseen

Camillan kirja kuvaa ja sanoittaa täydellisesti parin vuoden aikana kokemani muutoksen.

Vaikka oma tarinani on aivan toinen, ovat tunteet yhteisiä.

Tunsin olevani vääränlainen, väärässä maailmassa ja eläväni jonkun toisen elämää.

Kun sisäinen tuska kasvaa riittävän suureksi, lopulta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttua.

”Ymmärsin, että se viimeinen, jonka päälle kaikki tämä paha olo kaatui, oli viaton lapseni. Minun huono oloni, murehtiminen, stressi, kaikki tulisi heijastumaan lapseni kasvuun ja kehitykseen.”

Minut pysäytti lapseni sairastuminen. Elämä on liian arvokas tuhlattavaksi suorittamiseen ja kärsimykseen.

Opin kuuntelemaan sisäistä ääntäni. Opin tunnistamaan tunteeni ja kunnioittamaan niitä. Löysin luovuuden ja taiteilijan itsestäni.

Pelkäsin hypätä tuntemattomaan, mutta vielä enemmän pelkäsin, että mikään ei muuttuisi.

”Oli pelottavampaa jäädä kuin lähteä.”

Hypättyäni huomasin laskeutuneeni jaloilleni.

Jokaisen tarvitsee kulkea oma matkansa itse, mutta maailma on täynnä inspiraatiota ja saman kokeneita.

Lukiessani nauroin löytäessäni samat mietelauseet, joita olin kirjoittanut muistikirjaani, kirjat, joita olin lukenut ja puheet, joita kuunnellut.

Elämä ohjaa kyllä eteenpäin, kun pitää silmät avoimena ja tarttuu tilaisuuksiin.

0 Comments