Intuitio

Tekemiseni ja elämäni pohjautuu nykyään intuitioon, vaistoon, sydämen ääneen.

Kun uskallan heittäytyä intuition varaan, asiat järjestyvät luonnostaan.

Täysin päinvastoin kuin mihin järjen maailmassa olin tottunut.

Päädyn takaisin kontrolloinnin oravanpyörään, jos annan järjelle tai egolle vallan.

Menetän yhteyden toiseen ihmiseen, jos alan intuition sijasta miettiä järjellä.

Jos siirryn sydämen ohjauksesta järjen vietäväksi.

Huomaan mieleni kehittävän ongelmia tyhjästä, kun olen taantunut järjen maailmaan.

Voin valmistautua, suunnitella ja varautua, mutta parhaiten onnistun heittäytymällä virran vietäväksi.

Virtaus pysähtyy, jos alan laskelmoida, olettaa, vertailla tai ennakoida.

Jos tapaan mentoroitavani kanssa, en suunnittele tapaamista etukäteen.

Jos tapaan uuden ihmisen ensimmäistä kertaa lounaalla, en perehdy hänen taustoihinsa.

Usein en selvitä edes ammattia, koska se ei kerro ihmisestä mitään.

En halua luoda mielessäni ennakko-oletuksia.

On antoisampaa tavata ihminen sellaisena kuin hän juuri sillä hetkellä on.

Luottaa siihen, että asiat soljuvat itsestään.

Toisissa tilanteissa on hyvä olla suunnitelma ja varautua.

Intuitio ei paljon lohduta, jos ei ole vakuutusta pahimman varalle.

Järkeäkin tarvitaan, mutta sen ei kannata antaa olla koko ajan ohjaksissa.

Hengitys on vapaampaa, kun uskaltaa kontrolloinnin sijasta luottaa.

0 Comments

Aloittelija

Kun on tottunut kokemuksen tuomaan varmuuteen, voi olla vaikeaa olla uudestaan aloittelija.

Aloittelijana olemisen epävarmuus voi estää kokenutta tekemästä uusia asioita.

Niitäkin, joita tekisi mieli tehdä.

Varsinkin jos on tottunut olemaan kaikessa hyvä.

Turhauttaa ottaa ensimmäiset askeleet, kun ei vielä osaa.

Pitää olla valmis olemaan huono tullakseen hyväksi.

Kun pääsee aloittamisen kynnyksen yli, voi tottua aloittelijana olemisen epämukavuuteen.

Epämukavuuden takaa löytyy oppimisen ilo.

Kun meinaa turhautumisen keskellä luovuttaa ja onnistuu sittenkin pääsemään yhden askeleen eteenpäin.

On helpompaa olla aloittelija yhdessä asiassa kerrallaan, muuttaa vain yhtä asiaa.

Välillä täytyy kuitenkin räjäyttää kaikki vanha saadakseen uutta tilalle.

Sen jälkeen on aloittelija lähes joka asiassa.

Aloittelija voi oppia nauttimaan siitä epävarmuudesta, ettei tiedä, osaa tai ei ole kokemusta.

Riittää, että on intoa opetella.

Aloittelija saattaa tehdä virheitä, mutta myös oppii jatkuvasti ja paljon.

Kokemuksen taakse on helppo tuudittautua niin, ettei enää opikaan uutta.

Kokemuksen ansiosta voi kulkea pelkällä automaattiohjauksella, tehdä asiat aina samalla tavalla.

Ilman kokemuksen painolastia aloittelija voi tehdä asiat eri tavalla.

Joskus eri tavalla on parempi kuin samalla tavalla.

Vielä parempi on, jos löytää oman tavan.

0 Comments

Näkyvä

Olen yleensä aina kameran takana.

Havahduin hiljattain siihen, että monista perhejuhlista ei ole yhtään kuvaa minusta.

Ihan kuin en olisi ollut paikalla, vaikka juhlat on ikuistettu minun silmieni kautta.

En löytänyt viime vuosilta montaa kuvaa, joissa olisin yksin omana itsenäni, sellaisena kuin haluan tulla nähdyksi.

Ajalta ennen lasta on paljon kuvia minusta.

Äitiyden myötä olen kuvissa ensisijaisesti äitinä.

Kuin olisin unohtanut, kuka olen äitiyden lisäksi.

Kadottanut piirteitä itsestäni.

Parhaat kuvat minusta on otettu häissämme.

Hääkuvat näyttävät edustavan minusta puolen, mutta kuvissa ei ole se minä, joka elää tätä hetkeä.

Vuodet häiden jälkeen ovat muuttaneet minua enemmän kuin vuodet ennen niitä.

Jokainen ansaitsee tulla näkyväksi itselleen.

Nähdä itsensä ihailevin silmin, jotta voi nähdä itsensä kokonaisena.

Nähdä nekin puolet, jotka muut jo näkevät.

Jokainen ansaitsee saada onnistuneita kuvia itsestään.

Kuvia, joissa on kokonainen, aito minä.

Niitä harvoin saa parin minuutin pikakuvauksella.

Kokovartalokipsi kameran edessä vaatii aikaa, oikean ympäristön ja oikean kuvaajan sulaakseen.

Jokainen ansaitsee saada itsestään kuvan, jossa näkee oman tulevaisuutensa.

Kuvani otti ihana Erika Lind / Studio Metsä

0 Comments

Kiipeilijä

Haluat päästä korkealle huipulle.

Katsot alhaalta edessä olevaa matkaa ylös.

Pelko silmissäsi näet jyrkän kallioseinämän ja alhaalla terävät kivet, joihin voisit pudotessasi osua.

Toteat, ettet voi saavuttaa tavoitetta ilman kiipeilytaitoja.

Hankit varusteet, käyt kursseja ja luet kaikki aiheesta löytämäsi kirjat.

Hakeudut muiden kiipeilijöiden seuraan, treenaat ja valmistaudut henkisesti koitokseen.

Aikaa kuluu ja lopulta tunnet olevasi valmis.

Sinusta on tullut kiipeilijä.

Täydellisesti varustautuneena lähdet taivaltamaan kohti huippua.

Askel askeleelta huomaat, miten loivalta rinne tuntuu.

Odotat rinteen jyrkkenevän, jotta pääsisit käyttämään uusia taitojasi.

Tätä koitosta varten olet valmistautunut huolellisemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Jatkat matkaa ja odotat jyrkän seinämän alkua.

Sitä ei tule missään vaiheessa.

Kävelet huipulle hädin tuskin hengästyneenä.

Perille päästyäsi näet portaat, joita pitkin ihmiset nousevat ylös.

Mäen toisella puolella huomaat kyltin hissille.

Pelko vääristää todellisuutta.

Pelko saa mäet näyttämään vuorilta.

Pelko saa meidät viivyttelemään ja valmistautumaan enemmän kuin on tarpeellista.

Pahimmassa tapauksessa pelko saa meidät perääntymään kokonaan.

Valmistautuminen ei kuitenkaan mennyt täysin hukkaan.

Olet valmis isompiin korkeuksiin.

Kunhan lähdet kiipeämään.

0 Comments

Uneton

Jos haluaa mitä tahansa muutosta elämään, ensimmäinen ja tärkein askel on hoitaa uni kuntoon.

Oli muutos sitten terveysremontti tai kadonneiden unelmien, luovuuden tai kutsumuksen löytäminen.

Uneton ei näe mahdollisuuksia ympärillään, kun ainoa mielessä pyörivä ajatus on saada nukkua.

Uneton laskee tunteja siihen hetkeen, kun pääsee nukkumaan ja samalla pelkää, että edessä on jälleen yksi uneton yö.

Unettoman ajatukset pyörivät unen ympärillä.

Kuinka kauan olen nukkunut? Kuinka monta tuntia on heräämiseen? Ehdinkö nukahtaa?

Monta repaleista yötä pientä potilasta hoitaessa vei minut tällä viikolla taas kuilun pohjalle.

Sinne, missä elin unettomien konsulttivuosien aikana.

Epätoivoon, jonka olin jo ehtinyt unohtaa parin hyvin nukutun vuoden jälkeen.

Unettoman suurin toive on, että joku vain sanoisi: ”Nuku rauhassa, minä hoidan.”

Parin tunnin yöunilla positiivisia ajatuksia ei ole eikä tule, vaikka kuinka yrittäisi.

Pahimpaan epätoivoon auttaa vain nukkuminen.

Unettoman elämään ilmestyy paljon ongelmia, joita ei kunnon yöunien jälkeen ole.

Unettomuus tekee ihmisestä kyynisen, katkeran ja alakuloisen.

Unettomana menee sieltä, missä aitaa ei ole. Jos jaksaa mennä.

Unettomalla on öisin paljon aikaa murehtia.

Murehtimiseni loppui sillä hetkellä, kun sain uneni takaisin.

Ehkä kuuden vuoden viivyttely tehdä kaipaamani muutos elämään olikin vain unesta kiinni.

Unelmat alkoivat löytyä vasta Uniklinikalla käynnin jälkeen.

Unelmille oli tilaa, kun unettomuus ei ollut enää ongelma.

Pessimististä kuoriutuukin ihan peruspositiivinen ihminen, kun nukkuu hyvin.

Hyvin nukkuvan on helppo olla kiitollinen ja suhtautua positiivisesti tulevaisuuteen.

Kunnon yönien jälkeen jaksaa innostua, ideoida, kokeilla ja luoda uutta.

Jos hartain toiveesi on vain saada nukkua, pyydä apua.

Etsi joku, joka sanoo: ”Nuku rauhassa, minä hoidan.”

0 Comments

Epätavallinen

Ihminen tottuu mihin tahansa.

Epätavallisestakin tulee arkea, kun se jatkuu riittävän pitkään.

Kun elää tavallista arkea, epätavallinen pelottaa.

Kun tottuu epätavalliseen arkeen, tavallinen pelottaa.

Useimmat luulevat etukäteen, etteivät selviäisi pahimmasta.

Jos pahin toteutuu, he huomaavat, että kaikesta selviää.

Tavalla tai toisella.

Selviämisessä auttaa se, että vaihtoehtoja ei ole.

Pahin tulee elämään yleensä yllättäen ja lupaa kysymättä.

On vain jaksettava.

Tunti, päivä tai viikko kerrallaan.

Päivistä tulee kuukausia, vuosia.

Arki on arkea epätavallisissakin olosuhteissa.

Kaikkeen tottuu, vaikka ei haluaisi.

Romahdus tulee usein vasta, kun palaa epätavallisesta takaisin tavalliseen.

Kun on aikaa ja tilaa romahtaa.

Vasta jälkeenpäin näkee, mistä kaikesta selvisi.

Joissain tilanteissa on myös olemassa vaihtoehtoja.

Tietää elävänsä epätavallista arkea ja samalla tietää, että voisi lähteä.

Maailma on täynnä vaihtoehtoja.

Ja kuitenkin pysyy paikallaan.

Kun on tottunut epätavalliseen, tavallinen pelottaa.

Epätavallisesta on tullut itselle tavallista.

Ja koko ajan mielessä toivoo, että uskaltaisi valita toisin.

0 Comments

Pari sanaa

Pari sanaa sinulta voi pelastaa toisen päivän, viikon tai vuoden.

Pari sanaa sinulta voi kääntää toisen elämän suunnan.

Pari sanaa sinulta voi auttaa toista ottamaan ratkaisevan askeleen.

Pari sanaa sinulta voi olla toiselle puuttuva palanen lähteä liikkeelle.

Pari sanaa sinulta voi antaa toiselle rohkeuden valita eri tavalla.

Pari sanaa sinulta voi toteuttaa toisen unelman.

Pari sanaa sinulta voi tehdä toisesta näkyvän.

Pari sanaa sinulta voi rauhoittaa toisen mielen.

Pari sanaa sinulta voi liimata sirpaleet yhteen.

Pari sanaa sinulta voi muuttaa kaiken.

Mitkä sanat valitset?

0 Comments

Peilikuva

Toiset näkevät meissä usein enemmän kuin näemme itsessämme.

Olemme omissa silmissämme vajaita, toisille kokonaisempia.

Piilotamme itseltämme monet vahvuutemme.

Ne puolet, jotka loistavat meistä toisille, mutta joille itse olemme sokeita.

Heikkouksiin on helpompi keskittyä.

Tai elämme ympäristössä, missä vahvuutemme eivät pääse loistamaan.

Siksi tarvitsemme toisia peileiksi itsellemme.

Peilejä, jotka valaisevat meille ne puolet, joita emme itsessämme näe.

Kerta toisensa jälkeen minulle sanottiin, miten hyvin osaan sanoittaa asioita, tunteita ja kokemuksia.

Olin itse sille täysin sokea.

Tuskailin sanojen ja lauseiden kanssa kärsimykseen asti.

Vasta kun päästin irti sääntöjen maailmasta, sain vapauden luoda sanoilla.

Vasta kun annoin itselleni luvan kirjoittaa asioista, joista minulla on oikeasti sanottavaa, huomasin olevani sanoittaja.

Mitä puolia toiset ihailevat sinussa?

Puolia, joita et itse näe, mutta joista saat toistuvasti kehuja?

Entä jos liittäisit ne osaksi peilikuvaasi?

Antaisit niiden loistaa myös itsellesi.

0 Comments

Rukous

Anna minun olla pieni,

jotta voin kasvaa suureksi.

Anna minun olla näkymätön,

jotta voin tulla näkyväksi.

Anna minun olla sylissä,

jotta saan voimaa kokeilla siipiäni.

Anna minun tulla lähelle,

jotta uskallan lähteä kauas.

Anna minun nähdä mustavalkoista,

jotta erotan värien sävyt.

Anna minun surra,

jotta löydän ilon.

Anna minun pelätä,

jotta saan otteen rohkeudesta.

Anna minun olla,

jotta löydän vapauden tehdä.

Anna minun pysähtyä,

jotta voin lähteä liikkeelle.

Anna minun uskoa, toivoa ja luottaa,

että kaikki järjestyy paremmin kuin osaan kuvitella.

0 Comments

Korkeakoulu

Mikä on ylin koulutustasosi?

Tätähän meiltä aina kysytään.

Kysytään ja luokitellaan ryhmiin vastauksen mukaan.

Koulutustason jälkeen kysytään titteliä tai ammattia.

Pysähdyn nykyään pitkäksi aikaa tämän kysymyksen kohdalle.

Entä jos kysyttäisiin, missä olet saanut tärkeimmät oppisi?

Mitä vastaisit?

Kuusi kuukautta lasten syöpäosastolla opetti enemmän kuin kuusi vuotta kauppakorkeakoulussa ja kymmenen vuotta konsulttina yhteensä.

Siltä ajalta ei jaettu todistusta seinälle, vaikka opin kaikkein eniten.

Se kuvaa elämääni ja osaamistani paremmin kuin yksikään merkintä CV:ssä.

Sen jälkeen titteleillä ja tutkinnoilla ei ole ollut enää merkitystä.

Minua ei juurikaan kiinnosta, missä tehtävissä työskentelet tai montako todistusta olet kerännyt.

Minua kiinnostaa, millaisista kokemuksista elämäsi polku on muodostunut.

Minua kiinnostaa nähdä, mistä asioista silmäsi syttyvät.

Haluan kuulla, mistä asioista saat iloa, millaisia vaikeuksia olet kohdannut ja mihin suuntaan sydämesi ääni kuljettaa.

Seuraatko sydämesi ääntä?

Haluan nähdä kuka oikeasti olet, pinnan alla.

Kaikki tämä kertoo sinusta paljon enemmän kuin tittelisi ja tutkintosi.

Millaiseksi kokemusasiantuntijaksi elämän korkeakoulu sinua kouluttaa?

0 Comments