Rooli

Lounastan viikoittain uusien ihmisten kanssa. Vapaaehtoisesti ja usein oma-aloitteisesti.

Entinen minä olisi pitänyt sitä introvertin painajaisena. Halusin pysyä tutuissa ympyröissä tuttujen ihmisten parissa. Konsultin ura asetti hieman haasteita toiveelleni.

Nyt rakastan kohtaamisia tuntemattomien kanssa.

Vietin hiljattain kuusi päivää reilun kolmenkymmenen ihmisen seurassa. En kokenut sitä lainkaan uuvuttavaksi. Yhtenäkään päivänä en kaivannut rauhaa muilta. Aiemmin olisin ollut jokaisen päivän jälkeen täysin voimaton.

Olen saanut muuttaa käsitystäni siitä, mikä uuvuttaa introvertin. Ihmisten seura ei olekaan se, mikä on vienyt voimani. Omalla kohdallani rankinta on ollut roolin esittäminen.

Kun voi olla täysin oma itsensä, ei ihmisten tapaaminen enää vie energiaa. Päinvastoin, se lataa akkuja.
Kun on oma itsensä, ei tarvitse yrittää aistia, millainen pitäisi olla. Tuntosarvien käyttäminen vasta voimia viekin.

Olin kameleontti, joka jatkuvasti tarkkaili, minkä värisenä parhaiten sulautuisi ympäristöönsä.

Rajasin hyvin tarkkaan, keneen voin luottaa ja kenelle uskallan näyttää itseni.

Kun vietin nuo kuusi päivää villasukat jalassa ihmisjoukon keskellä, tajusin tulleeni kotiin. Jakkupuku oli ollut minulle rooliasu. Haarniska, joka ei koskaan kunnolla istunut päälle.

Maadoitun parhaiten lattialla. Haluan vetää koulutuksia ilman pöytiä ja tuoleja. Kun joskus saan oman työhuoneen, sinne tulee ensimmäisenä riippumatto ja jooganurkkaus.

Kaikissa viime aikojen kohtaamisissa on ollut yhteistä se, että titteleillä ei ole ollut mitään merkitystä. Olemme kohdanneet ihmisinä ja silloin pääsee keskustelussa niin paljon syvemmälle. Silloin kohtaamisesta jää pysyvät jäljet.

0 Comments

Epävarmuus

Epävarmuudesta ja pelosta on helppo puhua sitten, kun ne ovat historiaa. Silloin niistä on sallittua puhua. ”Näin selvisin peloistani. Näin sinäkin voit selvitä.”

Kun elää keskellä epävarmuutta, se pitäisi piilottaa, kärsiä itsekseen ja tuoda näkyville vasta sitten, kun tilanne on ohi.

Onnistumisia korostavana aikana pitäisi olla selvinnyt jo voittajana ennen kuin avaa suunsa.

Toisaalta vaikenemalla ylläpitää hiljaisuuden viittaa, että asioista ei voi puhua sillä hetkellä, kun ne ovat totta. Illuusiota siitä, että kaikki menee hyvin ja tässä vain porskutetaan eteenpäin.

Samalla eristää itsensä muiden tuelta. Ei voi saada apua, jos ei myönnä tarvitsevansa apua.

Totuus voi muuttua, kun sen sanoo ääneen.

Pelko voi kadota pelkällä puheen voimalla, sanomisen hetkellä.

Mielessä pyörivät asiat kannattaa sanoa ääneen, ennen kuin niistä kasvaa mammutin kokoisia. Mitä kauemmin ne pitää piilossa itseltä tai muilta, ne syövät energiaa kaikelta muulta. Ne alkavat ottaa elämää valtaansa.

Yritän opettaa lapselleni, että huolien sanominen ääneen auttaa. Murheiden repun voi tyhjentää aikuisen kannettavaksi. Ja sitten herään itse keskellä yötä murehtimaan, koska olen pyöritellyt asioita koko päivän mielessäni sanomatta niistä kenellekään.

Ei tarvitse edes sanoa ääneen. Kirjoittaminenkin riittää. Kun saa mieltä painavat asiat paperille, mielen taakka kevenee. Tulee tilaa jollekin muulle.

Kerta toisensa jälkeen löydän itseni samasta tilanteesta. Mieleni vankina, kehoni vankina, tunteideni vankina. Olo on kamala niin kauan kuin piilotan tunteet itseltäni. Kun en hyväksy ja anna itseni tuntea niitä. Kieltäminen vain antaa voimaa sille, mitä yritän vastustaa.

Hyväksyminen on ainoa tie eteenpäin.

Joten annan itselleni luvan olla epävarma ja pelätä tuntematonta.

Pelottaa ja otan seuraavan askeleen.

0 Comments

Elämäntaparemontti

Ilmastonmuutokseen vaikuttaminen on yksilön kannalta kuin mikä tahansa elämäntaparemontti.

Harva murehtii painoa pudottaessaan ja terveyttä vaaliessaan koko maailman liikalihavuutta.

Entä jos ilmastonmuutoksenkin suhteen keskittyisi omiin elämäntapoihin ja unohtaisi pelot koko maailman osalta?

Yksittäinen ihminen voi vaikuttaa heti vain omaan toimintaansa ja valintoihinsa.
Voi toki yrittää vaikuttaa äänestämällä ja toivoa, että vaalilupaukset pidetään.
Voi yrittää vaikuttaa työpaikkansa päätöksiin ja toisten valintoihin ja toivoa, että kaikki muut muuttuvat.
Täydellinen vaikutusmahdollisuus on kuitenkin vain omaan elämään.

Aina tulee olemaan tekosyitä olla tekemättä mitään. Siksi kannattaa vain aloittaa.

Valinnoissa ilmaston ja terveyden kannalta on paljon yhtäläisyyksiä.

Mitä kiireisempää elämää elää, sitä haastavampaa on tehdä kestävämpiä valintoja. Stressaantuneena valitsee usein helpoimman tien.

Jos odottaa hetkeä, jolloin tuotteissa olisi täydelliset hiilijalanjäljet valintojensa tueksi, saa odottaa kauan.
Tuskin kukaan laskee kaloreitakaan pilkulleen vaan valinnat tehdään maalaisjärjellä.

Jokaisen valinnan kohdalla voi miettiä, mikä olisi vähän parempi vaihtoehto.
Voi aloittaa pienestä ja edetä hiljalleen isompiin valintoihin.

Voi valita, ostaako tavarat uutena, käytettynä vai lainaako tutuilta.
Voi valita, ajaako kilometrin matkan autolla vai tekisikö samalla päivän happihyppelyn.
Voi valita, juokseeko tarjouspäivillä heräteostosten perässä vai hankkiiko vain tarpeeseen.
Voi valita, hemmotteleeko itseään palveluilla tavaroiden sijasta.

Kestäviä muutoksia saa muuttamalla vain vähän asioita kerrallaan. Yksi tapa kerrallaan.
Lihansyöjästä ei kannata vaihtaa yhdessä yössä täysvegaaniksi.
Jos asia kerrallaan etsii kestävämpiä vaihtoehtoja, on vuoden päästä tilanne paljon parempi kuin kertarysäyksellä tehty muutos.

Jos valtaosan ajasta tekee kestävämpiä valintoja, voi välillä ottaa rennommin.

Muutos on kestävällä pohjalla vain, jos elämänlaatu paranee samalla.
Mikä olisi se vaihtoehto, joka lisäisi mielihyvää ja pienentäisi ympäristöjalanjälkeä?

Voi kehua itseä pienistä onnistumisista sen sijaan, että lannistuu siitä, mitä ei ole vielä tehnyt.
Kunnon kasvattaminenkin aloitetaan kävelylenkeistä, ei maratonista.

Elämänlaadun paranemiseen harvoin tarvitsee lisää tavaraa.
Usein riittää, että lisää vapaa-aikaa.
Kun on enemmän aikaa, on helpompi tehdä kestäviä valintoja.

Ja ehkä tärkeimpänä:
Kun on hyvä olo itsensä kanssa, ei tarvitse paeta pahaa oloa kuluttamalla enemmän.

0 Comments

Kohti tarkoitusta

“The two most important days in your life are the day you are born and the day you find out why.” Mark Twain

Tiedätkö sinä jo tarkoituksesi?

Omaa kutsumusta etsiessäni törmäsin kesällä Jonathan Fieldsin Good Life Project -podcastiin sekä kirjoihin How to Live a Good Life ja Uncertainty.

Jonathanin ääntä olenkin sitten kuunnellut monta kertaa viikossa. Jokainen jakso on tarjonnut oivalluksia ja vienyt askeleen lähemmäs itseäni.

Podcast-jaksoja on jo lähes 500. Kaikki inspiroivia henkilötarinoita ihmisistä, jotka ovat löytäneet oman juttunsa ja rakentaneet jotakin itselleen merkityksellistä.

Tällä viikolla Good Life Project julkaisi ilmaisen Sparketype-testin, jonka avulla voi selvittää, millainen tekeminen on itselle luontaisinta.

”Think of this as your “life’s work DNA,” it’s the source-code for work that makes you feel like you are doing the thing you were put on the planet to do, fueled by purpose, infused with meaning, fully-expressed and absorbed in that other-worldly, transcendent state of flow.”

Minä sain vahvistusta omalle tarkoitukselleni.

Testi voi auttaa sinua pääsemään lähemmäs omaasi.

Jonathan kertoo asiasta tarkemmin tässä podcastissaan.

0 Comments

Huono päivä

Huonoilta päiviltä ei säästy, vaikka kuinka eläisi itsensä näköistä elämää.

Vaikka hyviä päiviä olisi jonossa viikosta toiseen, tulee väliin väistämättä huonoja päiviä.

Valvoo yön, mieli on maassa, herää pää kipeänä tai pelon taakka painaa hartioita.

Kun on murtanut rikki vanhoja uskomuksia ja tullut enemmän omaksi itseksi, tarvitsee varata aikaa myös toipumiseen.

Kehon, mielen ja sielun pitää löytää uusi normaali vanhan tilalle.

Muutos ei ole helppoa, vaikka se välillä onkin kevyttä kuin keijujen tanssi.

Luova elämä ei ole pelkkää nousukiitoa tai ideoiden rankkasadetta.

Välissä tarvitsee olla hengähdystaukoja tai kunnon itsesäälissä rypemistä.

Luovaan elämään kuuluu turhauttavia päiviä, jolloin mikään ei tunnu edistyvän.

Huonojen päivien taika piilee siinä, että antaa niiden hyökyä päälle koko voimallaan.

Aina ei kannata karistaa tarvetta mennä peiton alle piiloon koko maailmaa.

Joskus voi antaa itselle luvan piiloutua. Vetää peitto korviin asti.

Jokaisen huonon päivän jälkeen olen tehnyt rohkeimmat päätökset tai saanut luovimmat ideat.

Rohkeus ja luovuus taitavat tarvita piiloon vetäytymistä. Ne keräävät siellä voimiaan.

Olen oppinut luottamaan siihen, että huonot päivät tulevat ja menevät.

Parempaa on luvassa.

0 Comments

Kirjoittaja

Uskallankohan kertoa tätä? Minulla on usein tunne, etten itse kirjoita tekstejäni.

Lauseet syntyvät sormieni näppäilemänä tietokoneen ruudulle, mutta sisältö tulee usein täysin ajattelematta.

Äänessä on enemmän alitajuntani, intuitioni, sisäinen ääneni tai korkeampi minäni, millä sitä voimaa haluaakaan kutsua.

Kirjoittamista aloittaessani en usein tiedä, mistä aion kirjoittaa.

Vaikka kirjoitan muille, taidan sittenkin kirjoittaa eniten itselleni.

Saan usein suurimmat oivallukset kirjoitettuani tekstin valmiiksi. Alitajuntani jakelee minulle ajatuksia pohdittavaksi.

Jälkikäteen en usein muista, mitä olen kirjoittanut.

Kun myöhemmin luen tekstejäni, ihmettelen, että minäkö nuo sanat olen saanut aikaan.

Vuosien ajan en saanut mitään kirjoitettua. On ihana tunne, että on löytynyt uudestaan kirjoittamisen vapaus.

Piti vain hiljentää mielestä järki, tarkastaja ja sisäinen kriitikko.

Piti luopua täydellisyyden tavoittelusta ja antaa mennä.

Piti alkaa kirjoittaa sydämestä eikä järjestä käsin.

0 Comments

Päätös

Päätöksellä on ihmeellinen voima.

Voi yrittää tehdä. Useimmiten ei jaksa yrittää kovin pitkään.

Voi päättää tehdä. Ihmeitä alkaa tapahtua.

Olin monta kertaa yrittänyt vähentää lihan kulutusta. Jaksoin yleensä viikon verran tsempata ja lopulta päädyin väsyneenä ottamaan lihapaketin ostoskoriin.

Päätin vähentää lihan kulutusta. Kaupan hyllyt alkoivat näyttää täysin erilaiselta. Lihaa on joka paikassa. Onneksi on myös vaihtoehtoja.

Valitsen ravintolassa useammin kasvis- kuin liharuoan. Käyn niissä ravintoloissa, mistä saa hyvää kasvisruokaa. Jos kokkaan vain itselleni, valmistan aina lihattoman vaihtoehdon.

Olen muuttunut riskikäyttäjästä kohtuukäyttäjäksi.

Tarvitsi vain päättää.

Olin yrittänyt kirjoittaa blogia. Muutaman kerran jälkeen tuli kuukausien tauko.

Päätin kirjoittaa blogia joka päivä. Kahden kuukauden jälkeen olen 55 kirjoitusta rikkaampi. Harvemmin tulee enää mietittyä, jättäisinkö tänä päivänä kirjoittamisen väliin.

Tarvitsee vain päättää.

Sitoutuminen tulee kaupan päälle.

0 Comments

Kysymyksiä

Oletko oman elämäsi pääroolissa vai oletko ajautunut sivurooliin?

Ohjaatko elämääsi haluamaasi suuntaan vai ajelehditko muiden mielipiteitä myötäillen?

Mitä et uskalla tuntea?

Haluatko näkyä vai olla näkymätön?

Minkä taakse piiloudut? Miltä piiloudut? Miksi?

Mistä haluaisit päästää irti?

Mitä pelkäät eniten?

Mitä jätät tekemättä pelkosi takia?

Kuljetko pelkojasi kohti vai pakenetko niitä?

Uskallatko pysähtyä miettimään, mitä oikeasti haluat?

Mitä haluaisit kokeilla?

Mitä tarvitset juuri nyt?

0 Comments

Pysähdy

Yksi tärkeimmistä muutoksista matkallani on ollut kehotietoisuuden paraneminen.

Elämä muuttuu, kun oivaltaa, että kehon kaikilla viesteillä on jokin tarkoitus. Niitä viestejä on tarkoitus kuunnella ja tehdä asioita toisin.

Jokainen kipu, kolotus ja sairaus on viesti keholtani. Ennen en niitä merkkejä kuunnellut.

Kurkkukipu oli merkki ottaa särkylääkettä ja jatkaa työntekoa.
Flunssa nosti lämmön ja tein töitä sängyssä.

Jossain vaiheessa pakotin itseni sairastamaan, mutta stressi mielessä vain kasvoi, jos olin poissa töistä potemassa.

Mieheni valinta oli aina pysähtyä täysin ensimmäisten flunssaoireiden iskettyä, perua kokoukset ja heittää aivot narikkaan. Oireet olivat joka kerta ohi parissa päivässä.

Minä stressasin, suoritin ja olin usein välittämättä oireista ja paranemiseen meni viikkoja.

Kesti kauan oppia ymmärtämään kehoani.

Se ei olekaan vihollinen, joka sairastuu juuri kesken pahinta kiirettä. Se on paras ystäväni, joka yrittää saada minut pysähtymään, jos en muuten ymmärrä hiljentää vauhtia.

Heräsin eilen aamulla kurkku karheana.

Olin päättänyt, että tämän syksyn pysyn terveenä. En tarvitse sairastamista mihinkään.

Sitten tajusin, että innostuskin on stressitila. Hyviä asioita voi tapahtua liikaa, jos mieli ei ehdi niihin sopeutua.

Joten pysähdyin, makasin lattialla ja kuuntelin kehoni viestejä.

Kehoni pyysi lepäämään. Se ilmoitti olevansa todella väsynyt. Se kaipasi huolenpitoa.

Otin aamiaisen mukaan rantakiville. Hiljennyin kuuntelemaan aaltojen ääniä.

Ostin kukkia ja sain samalle päivälle ajan vyöhyketerapiaan.

Kuulostelin kehoani ja kuulin sen huokaavan: ”Kiitos, että kuuntelit.”

Kohtelen sitä nyt parhaana ystävänäni. Olemme samalla puolella. Ystävää kuunnellaan. Ystävää ei hylätä.

Kurkkukipu hellitti. Pysyin terveenä.

0 Comments

Riski

Riskinkarttaja tuntee olevansa turvassa riskejä karttavassa ympäristössä.

Kun poistetaan epävarmuustekijät, saadaan tarkkaan rajattu ympäristö, missä on lupa toimia.

Jos toiminnan lähtökohtana on minimoida riskejä, säännöt määrittelevät tarkasti, mitä saa ja ei saa tehdä.

Lupaukseen sisältyy aina riski, että lupausta ei pysty täyttämään.

Onko ratkaisu siis olla lupaamatta mitään?

Jos riskien karttamiseksi ei voi luvata mitään, kaventaa myös mahdollisuuksia tehdä asioita.

Riskejä minimoimalla päätyy tekemään asiat aina samalla tavalla.

Lopulta lakkaa yrittämästä tehdä mitään uutta.

Uutta ei kannata kokeilla, koska lopputuloksesta ei ole tietoa eikä kokemusta.

Riskien välttely tappaa luovuuden.

Toisaalta riskejä minimoimalla alkaa luovuus kukoistaa siinä, miten sääntöjä voi kiertää.

Luovuuteen sisältyy aina riski ja epäonnistumisen mahdollisuus.

Vaikka kuinka yrittäisi minimoida riskejä, voi virheitä silti tapahtua.

Mitä tapahtuu, kun riskinkarttaja löytää luovuuden?

Säännöt alkavat ahdistaa.

Alkaa hyväksyä epäonnistumisen mahdollisuuden.

Alkaa luvata enemmän.

Opettelee antamaan virheet itselleen anteeksi.

Haluaa toimia siellä, missä aitoja ei ole.

Haluaa kokeilla uusia asioita.

0 Comments