Intohimo

Miten esittelisit itsesi oman intohimosi tai missiosi kautta?
Mikä on sinut sytyttävä aihe tai asia, jota haluaisit elämässäsi edistää?

Jos et mieti, onko sinulla siitä työkokemusta, osaatko tai miten se olisi mahdollista käytännössä.

Määrittelemme itsemme usein tittelin, alan tai työtehtävien kautta.
Haemme työpaikkoja tehtävien mukaan tai mietimme meitä kiinnostavia yrityksiä tai toimialoja.

Intohimo ja missio muuttaa työnhaun näkökulman aivan uudeksi.

Missä ja miten voisit edistää asiaa, joka sytyttää sydämesi?

Eikä sen tarvitse välttämättä olla työpaikka. Intohimon edistäminen vapaa-ajalla on ihan yhtä sytyttävää.

Mutta ajattele, jos saisit tehdä työksesi sitä, mikä on sinun elämäntehtäväsi.

Minun tehtäväni on ”Kuka olet ilman ponnistelua?”

Haluan auttaa ihmisiä löytämään aidon itsensä, kaikkien suojakerrosten ja ulkopuolelta omaksuttujen odotusten alta.

Haluan tuoda hiljaisuutta, läsnäoloa ja luovuutta lasten ja aikuisten elämään.

Haluan lisätä tietoisuutta kehon ja mielen yhteydestä ja auttaa purkamaan mielen rajoituksia kehon kautta.

Haluan kehittää tapoja innostaa erityisesti lapsia ja nuoria lukemaan, koska se on tärkeä väylä parempaan itsetuntemukseen, ajatteluun, ihan kaikkeen.

Visioni on, että jokainen kokee olevansa luova ja taiteellinen. Niin monelta se lapsen luovuus on sammunut matkalla aikuiseksi.

Ja jossain mielen perukoilla on vielä toive olla ratkaisemassa ilmastonmuutos.

Mikä sytyttää sinun sydämesi?

0 Comments

Terveyspommi

Haluamme lähiruokaa ja superfoodeja. Arvostamme helppoutta ja nopeutta.

Ajamme kilometrien päähän kyykkimään hyttysten syötävänä mustikan ja puolukan perässä, jotta pakastin on talvella täynnä vitamiineja.

Aamusmoothieen on ihan tavallista surautella macaa, gojia, chiaa ja spirulinaa.

Kuitenkin jätämme todellisen marjojen kuninkaan pihoillemme lintujen syötäväksi.

Korkea fenolipitoisuus, runsaasti flavonoideja, C- ja E-vitamiineja, kivennäis- ja hivenaiheita, sisältää enemmän antioksidantteja kuin mikään marja tai hedelmä…

Voiko lähiruoka ja superfood enää olla lähempänä kuin omalla pihalla?

Onko pihallasi pensasaita, jossa roikkuu terttuja isoja mustia marjoja? Onnittelut! Terveyspommi odottaa poimimista.

Meidän kerrostaloissa asuvien täytyy turvautua ystävien ja sukulaisten pensasaitoihin. Olen käynyt tänä syksynä tyhjentämässä kahden pihan pensaat.

Poimiminen on helpompaa kuin minkään muun marjan. Alle tunnissa saa ämpärin täyteen puhtaita marjoja.

Lidlissä myydään lasten välipalapatukoita, joissa on aroniaa ja banaania. Suomessa marja mätänee pensaisiin.

Aronia maistuu todella pahalta sellaisenaan, mutta maku paranee pakastettaessa. Banaanin kanssa aronia on ihan parhaita kavereita.

Todellinen low-hanging fruit – tai siis berry.

0 Comments

Lottovoitto

”Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa jättipotin?”

Jos olisit ensimmäisenä irtisanoutumassa työstäsi, et ole oikeassa työpaikassa tai oikealla uralla.

Haaveilin entisessä elämässäni, että voitettuani jättipotin irtisanoutuisin heti maanantaina.

Miljoonien avulla voisin vain oleilla ja lomailla. Hankkisin kunnon kesämökin, matkustelisin ja elelisin rennosti. Työntekohan on tarkoitettu vain elannon saamiseksi. Vai onko?

Haaveiletko eläköitymisestä viisikymppisenä tai jopa aiemmin? Sitten eläkkeellä voisit aloittaa oikean elämän. Elätkö siihen asti jonkun muun elämää? Kuinka monta tuntia päivässä elät elämääsi? Vai valuuko elämäsi hukkaan työpäivä toisensa jälkeen?

Jos nyt voittaisin lotossa, jatkaisin täysin samalla polulla, samojen asioiden tekemistä. Miljoonat toki nopeuttaisivat vision toteutusta, mutta suunta pysyisi samana.

Voin jo kuvitella itselleni elämän, jossa en halua jäädä eläkkeelle. On vaan niin paljon kiinnostavia asioita tehtävänä.

0 Comments

Pelko

Kirjoitin siitä, kuinka teen päätöksiä tunteella.

Tunteiden vallassa ei kuitenkaan kannata tehdä päätöksiä. Vihasta täristen ei kannata päättää lähettää sähköpostia. Pettymyksestä itkien ei kannata avautua sosiaalisessa mediassa. Rakkauden huumassa ei aina kannata uhrata koko elämäänsä.

Pelon tunteen ei saa antaa vaikuttaa päätöksiin. Sen tehtävä on suojella ihmistä. Pelolle paras ratkaisu on olla muuttamatta mitään. Pelon mielestä tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon paratiisi.

Pelon mielestä tuntematon tulevaisuus johtaa pahimpaan vaihtoehtoon. Huonosta suhteesta lähteminen johtaa ikuiseen yksinäisyyteen. Työstä lähteminen johtaa pitkäaikaistyöttömyyteen, syrjäytymiseen, perheen menettämiseen ja sillan alla asumiseen.

Pelko sitoo ajatukset siihen, mitä eniten pelkää. Sen vuoksi peloilla on usein taipumus toteutua. Ajatus on energiaa. Pelko sitoo energiaa, joka voisi olla paremmassa käytössä.

Pelko kangistaa ihmisen ja peittää alleen kaikki muut tunteet, myös hyvät tunteet. Jos pelko ottaa vallan, täytyy vain toimia. Silloin myös järkeily voi olla tarpeellista.

Pelko vastustaa eniten päätöksiä, jotka ovat itselle oikeita.

Pelolta täytyy katkaista siivet, jotta vapautuu ajattelemaan jotain muuta. Ottaa ratkaiseva askel.

Jos ei pelottaisi, mitä tekisit?

0 Comments

Järki vai tunteet

Teetkö päätöksesi järjellä vai tunteella?

Meidät opetetaan päättämään järjellä jo pienestä pitäen. ”Ajatellaan nyt järkevästi.”

Koulussa valinnaiset aineet kannattaa valita sen mukaan, kuinka kannattavia ne ovat työelämän kannalta.

Opiskelupaikka kannattaa valita sen mukaan, mistä työllistyy ja saa hyväpalkkaisen ammatin.

Entä jos opettelisimme itse ja opettaisimme myös lapsemme tekemään päätöksiä sen mukaan, mikä tuntuu itsestä parhaalta?

Valitsin yläasteella ranskan kielen, koska se kuulosti kauniimmalta kuin saksa. Sain elinikäisen rakkauden niin maahan, kieleen kuin ruokaan.

Nuorempana unelma-ammattini oli toimittaja. Oli kuitenkin järkevämpää opiskella kauppakorkeassa kuin lukea viestintää. Vasta parinkymmenen vuoden kiertoreitin jälkeen olen alkanut seurata kirjoittamisen intohimoani.

Tein vuosikaudet järkipäätöksiä. Käytännössä hiljensin sisäisen äänen, joka kyllä tiesi, mitä pitäisi tehdä, mutta järkeilin päätökset aina toisiksi.

Pidin itseäni huonona päätöksentekijänä. Jahkailin, kysyin muiden mielipiteitä, laskin plussia ja miinuksia, lykkäsin päätöksentekoa viimeiseen asti ja kysyin vielä varmuuden vuoksi uudestaan muiden mielipiteitä. Sitten vielä kaduin jälkikäteen, tulikohan sittenkin tehtyä väärä päätös.

Nyt teen kaikki päätökseni tunteella, intuitiolla, kuuntelemalla sisäistä ääntäni.

En kysy enää kenenkään mielipiteitä, koska tiedän intuition olevan aina oikeassa. Jos jokin asia tuntuu vähän epäilyttävältä, se yleensä on sitä. En ehkä osaa selittää miksi, mutta alitajunta tietää paremmin.

Järkevää olisi irtisanoutua vasta, kun on tarkkaan sovittu seuraavat kuviot. Mutta jos jokainen solu tietää, että ovi menneeseen on suljettava ennen kuin uudet ovet ilmestyvät näkyviin, paras päätös on hypätä tuntemattomaan.

Järkevää olisi miettiä, kuinka kauan kannattaa olla kotona lapsen kanssa, ettei menetä työmarkkinakelpoisuuttaan. Mutta jos jokainen solu tietää, että itselle on tärkeintä viettää ensimmäiset vuodet lapsen lähellä, paras päätös on kuunnella tunteitaan.

Kuuntelin menestyneen yrittäjän puhetta uransa käänteistä. Kyseistä henkilöä moni kuvailee itsepäiseksi tai hankalaksi. Itse kuulin puheesta vain todella vahvan intuition, sisäisen äänen, jota hän oli koko elämänsä seurannut. Moni idea ja hanke olisi jäänyt toteuttamatta, jos hän olisi kuunnellut muiden mielipiteitä.

Kysytkö muiden mielipiteitä tehdessäsi elämäsi ratkaisuja vai kuunteletko itseäsi, mikä on sinulle parasta?

Tunnistatko sisäisen äänesi vai hiljennätkö sen mielen sekamelskan alle?

Tunne kertoo, mikä on oikea päätös ennen kuin järki alkaa järkeillä päätöstä joksikin muuksi.

Sisäinen ääni tietää, mikä on sinulle parasta ennen kuin alat järkeillä toisenlaista ratkaisua.

0 Comments

Vihollinen

Kuka on sinun pahin vihollisesi? Sinä itse vai joku muu?

On aika tyhjä ja helpottunut olo, kun huomaa olevansa itsensä pahin vihollinen.

Keneltäkään muulta en suostuisi kuuntelemaan yhtä epäystävällistä puhetta.

Kukaan muu ei ole yhtä armoton kriitikko.

Kukaan muu ei rankaise yhtä julmasti, jos en pysty parempaan.

Kun huomaa olevansa itsensä pahin vihollinen, ainoa suunta on ylöspäin.

Voi alkaa ystävystyä itsensä kanssa.

Voi alkaa asettaa rajoja, millaista puhetta suostuu itseltään kuuntelemaan.

Voi alkaa opetella armollisuutta itseään kohtaan.

Voi alkaa hyväksyä, että tämä hetki riittää, minä riitän, tällaisena, juuri nyt.

0 Comments

Kuukausi

Olen kirjoittanut blogiani kuukauden ajan. 29 kirjoitusta. Vain kahtena päivänä kirjoittaminen on jäänyt välistä.

Kuukaudessa ehtii muodostua uusi tapa. Kirjoitan yleensä illalla juuri ennen nukkumaanmenoa. Usein aloittaessani en tiedä, mistä aion kirjoitan. Joka kerta sanat tulevat. Aiheita tulee mieleen enemmän kuin ehdin kirjoittaa.

Olen jo nyt saanut enemmän kuin ajattelin, vaikka tiesin hyödyt etukäteen. Olinhan kuunnellut monesta haastattelusta Seth Godinin perusteluja, miksi kannattaa kirjoittaa joka päivä.

Blogi on minun oma mediani. Sisällön päätän minä. Se on vapauttava tunne.

Päätin kulkea vastavirtaan visuaalisessa maailmassamme ja tehdä blogin ilman kuvia. Jokaisella on mielikuvitus, jonka avulla voi kuvittaa tekstin.

Kirjoitan yleensä liikoja korjailematta. Kirjoitan suoraan sydämestäni. Välillä sisäinen tarkastaja yrittää huomauttaa, ettei noin voi sanoa, mutta useimmiten se on hiljaa.

Lukijoita on enemmän kuin oma äiti ja kaksi ystävääni, joiden tiedän lukevan blogiani päivittäin.

Paras palaute on kuulla, että jokin muuttui. Siihen varmaan jokainen kirjoittaja tähtää. Että jokin liikahtaa lukijassa. Sekin riittää, että kirjoittaessa moni asia minussa on muuttunut. Olen kirjoittanut oivalluksia, joita en tiennyt ajatelleeni.

Olen kuukaudessa saanut blogistani käyntikortin itselleni. Elämäni tärkein kirjoituskin on päässyt sitä kautta maailmalle.

0 Comments

Identiteetti

Kuka sinä olet?

Olemme tottuneet määrittelemään identiteettimme ammatin, aseman tai tutkinnon kautta. Usein vielä tarkemmin määriteltynä sitä kautta, mistä meille on maksettu.

Onko raha siis ratkaiseva tekijä määrittelemään identiteettimme?

Entä kun ei enää olekaan siinä ammatissa, jolla aiemmin määritteli ja esitteli itsensä.

Kun vaihtaa ammattia tai alaa, ei voikaan määritellä itseään enää vanhan identiteetin kautta. Kun elää vielä siinä välitilassa, että ei ole kovin paljon konkreettista esittää tulevasta, mutta vanha ei enää päde. Kuka silloin on?

Päätin tänään määritellä identiteettini sen mukaan, miten ajattelen, elän ja tunnen.

Jos ajattelee kuin taiteilija, elää kuin taiteilija ja tuntee kuin taiteilija, on taiteilija. Ihan sama, onko siitä koskaan saanut rahaa.

Raha on lopulta aika heppoinen peruste määrittelemään identiteettiämme. Raha voidaan aina ottaa pois, mutta identiteetti jää jäljelle – jollei sitä ole itse kytkenyt rahaan.

Jos aikaa ei ole olemassa ja hetket ovat olemassa rinnakkain, niin tulevaisuudet teot ovat olemassa nyt.

Identiteetti on siis vain itsestä kiinni. On vain itsestä kiinni sisäistää ja hyväksyä, kuka oikeasti on.

Olen äiti, taiteilija, kirjailija, luovuuden, läsnäolon ja hiljaisuuden lähettiläs, joogaopettaja, Rosen-terapeutti ja luovuuden talon perustaja.

Kuka sinä olet?

0 Comments

Energia

Olen tullut entistä valikoivammaksi, millaisessa seurassa vietän aikaani. Oma aikani on niin arvokasta, etten ole enää valmis käyttämään sitä energiasyöppöjen kanssa.

Haluan viettää aikaani ihmisten kanssa, jotka kohottavat energiaani. Kun oma energiatasoni on noussut, olen huomannut olevani kärsimättömämpi kuuntelemaan päämäärätöntä märehtimistä. Sitä olen kuullut omasta suustani kyllästymiseen asti.

Tietyssä seurassa taannumme vanhoihin rooleihimme. Jos valittaminen on pitänyt ihmisiä yhdessä, päätyy yhteinen aika lopulta aina negatiivisuuden noidankehään, vaikka siihen ei enää olisi syytä. Jälkikäteen ihmettelen, miten alennuin taas valittamisen pyörteeseen, vaikka en enää pitkään aikaan ole viettänyt aikaani siellä.

Aina ei voi valita seuraansa ja kaikkien kanssa on tultava ainakin jotenkin toimeen. Mutta silloin kun voi valita, kannattaa olla tarkkana, kenet päästää sisään energiakenttäänsä.

Olen karsinut elämästäni ihmisiä, jotka eivät aidosti kuuntele minua. Olen karsinut ihmisiä, joiden kanssa tunnen aina antavani enemmän kuin saan.

Toivon, että olisin osannut valita seurani paremmin jo nuorempana. Olisi aika paljon vähemmän traumoja käsiteltävänä. Toisaalta ne kokemukset olivat välttämättömiä, jotta osaan arvostaa elämäni heimoa tällä hetkellä.

Valitsen ympärilleni ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita minusta. Ihmisiä, joiden seurassa koen arvostusta ja hyväksyntää. Ihmisiä, joiden tapaaminen lisää energiaa ja innostusta. Ihmisiä, joiden seurassa voin olla täysin oma itseni. En aio enää käyttää aikaani teeskentelyyn.

Samanlainen energia vetää puoleensa. Parempaa seuraa tulee sitä enemmän, mitä kriittisempi olen sen suhteen.

Olen mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. Omassa seurassani on nimittäin ihan järjettömän kivaa nykyään.

0 Comments

Rohkeusdomino

Rohkeus on vähän kuin jono dominopalikoita. Kun tekee yhden rohkean teon, pystyy samassa rohkeuden puuskassa tekemään toisen heti perään. Kun huomaa, miten helppoa kahden ensimmäisen tekeminen oli, seuraa kolmas ja neljäs tulee tönäistyä melkein vahingossa.

Vauhtiin päästyään ei kannata heti pysähtyä.

Eniten voimaa vaatii ensimmäisen palikan liikuttaminen. Palikat kannattaa asetella sopivan lähelle toisiaan, jotta liike tarttuu aina seuraavaan. Jonoon voi sujauttaa vähän isompiakin palikoita. Ne kaatuvat edellisten voimasta.

Jonosta voi tehdä niin pitkän kuin kantti kestää. Lopuksi voi ihastella ja ihmetellä, mitä kaikkea tulikaan tehtyä. Aloittaminen pelotti, mutta kyllä kannatti.

0 Comments