Yksi kohtaaminen voi muuttaa kaiken

Olen alkanut uskoa, että ihmiset tulevat elämäämme tarkoituksella. Viimeisen vuoden aikana tapaamistani ihmisistä jokainen on opettanut jotain tärkeää päästäkseni sinne, missä olen nyt.

Yksi kohtaaminen muutti elämäni suunnan. Olin jo vuosia tuskaillut sen kanssa, mitä haluan isona tehdä. Ajattelin syyn tyytymättömyyteeni löytyvän työpaikasta, kuormittavasta työmäärästä tai kaikista mahdollisista ulkoisista tekijöistä. Yritin löytää uutta suuntaa niistä ympyröistä ja siitä osaamisalueesta, mihin koulutuksellani ja melkein kymmenen vuoden työkokemuksella olin päätynyt.

Lapsen kanssa kotona vietetyt vuodet tarjosivat kaivatun mahdollisuuden pysähtyä miettimään seuraavaa askelta. Olin kuitenkin hyvin yksin ajatusteni kanssa, enkä päässyt yhtään eteenpäin pohdinnoissani.

Päätin kokeilla ammattiliiton tarjoamaa uraneuvontaa. Varasin ajan pystymättä vaikuttamaan siihen, kenen kanssa tulisin asioimaan.

Menin ensimmäiseen tapaamiseen odottaen, että nyt mietitään omia vahvuuksia, työstetään ansioluettelo kuntoon ja listataan kiinnostavia yrityksiä. Sitten vain hanskat heilumaan ja hakemaan sopivaa työpaikkaa. Saisin tarvitsemaani ulkopuolisen sparrausta ja kannustusta.

Kohtalo puuttui peliin ja sain juuri minulle oikean henkilön oppaakseni. Olin lukossa niin monella tavalla elämän vastoinkäymisten jälkeen, että pelkkä työnhaun käynnistäminen ei olisi tuottanut oikeaa tulosta. Olisin hakenut vääriä paikkoja.

”Mitä tekisit, jos voisit tehdä ihan mitä tahansa? Älä mieti, onko se mahdollista tai miten siitä saa elantoa. Mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista?”

Yksi kysymys muutti kaiken. Kysymys, jonka avulla löysin alitajunnasta niitä haaveita, joita en muistanut olevan olemassa. Aloin miettiä täysin puhtaalta pöydältä, mitä haluaisin tehdä.

Kävelin parin tunnin tapaamisen jälkeen pitkän matkan kotiin ja mieleeni pulpahteli ideoita niin kovaan tahtiin, että sovin uuden tapaamisen heti perille päästyäni. Yksikään ideoista ei liittynyt sen hetkiseen työhöni.

Nyt tasan vuotta myöhemmin näen, miten kaikki tapaamisen aikana ja sen jälkeen syntyneet ajatukset liittyvät toisiinsa. Muutos on vaatinut päivittäistä työstämistä, miettimistä ja kirjoittamista, epätoivon hetkiä ja omien uskomusten muuttamista. Kaiken työn olen tehnyt itse, mutta ilman tuota kohtaamista, hyväksyvää kannustusta ja nähdyksi tulemisen tunnetta en ehkä olisi tässä pisteessä.

Jokin sai tuon tapaamisen kulkemaan täysin tavallisesta poikkeavalla tavalla. Uskon, että niin oli tarkoitettu. Tarvitsi lopulta vain avata silmät mahdollisuuksille ja keinot tulivat kohdalleni oikealla hetkellä.

0 Comments

Uusi alku

Elämä on muutosta. Joskus muutos tapahtuu salamannopeasti. Lupaa kysymättä myllertää arjen täysin uusiksi. Nauraa suunnitelmillesi ja ohjaa täysin toiseen suuntaan kuin mihin olit matkalla. Yrität pysytellä vauhdissa mukana ja hartain toiveesi on saada vielä joskus palata tavalliseen arkeen.

Toisinaan muutos kestää vuosia tai kymmeniä vuosia. Nakertaa mielessä epämääräisenä kaipuuna toisenlaiseen elämään. Antaa odottaa pieniä merkkejä tulevasta. Tunnet muutoksen tarpeen, mutta et tiedä, mihin suuntaan mennä. Selität itsellesi järjen äänellä kaiken olevan hyvin, vaikka sisimmässäsi jokin kuiskaa, että paikkasi on jossain muualla.

Olen elänyt keskellä muutosta viime vuodet. Läheisen sairastuminen vakavasti muutti kaiken silmänräpäyksessä. Pienet murheet menettivät merkityksensä. Sairaalaelämästä tuli arkea ja sain huomata, että epätavalliseenkin voi tottua. Yhdessä hetkessä kirkastui, mikä on oikeasti tärkeää.

Taistelu voitettiin ja elämä palasi takaisin normaaliksi. Kaikki oli ennallaan ja toisaalta mikään ei ollut niin kuin ennen. Pala palalta aloin koota itseäni jälleen ehjäksi. Käänsin katseeni taaksepäin kohti pimeyttä. Löysin surematonta surua, padottua vihaa ja haudattua pelkoa. Opin, kuinka ihminen patoaa tuntemattomat tunteet kehoonsa ja kuinka ne alitajuisesti ohjaavat elämää, kunnes ne kohtaa ja päästää vapauteen. Opin, että keho ja mieli ovat yhtä.

Elämäni suurin kirous oli samalla suurin siunaus. Kohtaamalla pimeyden löysin valon. Löysin luovuuden, joka oli kadonnut vuosien varrella, kun oli kiire leikkiä aikuista. Sain uusia ystäviä. Kuorin valeminän kerroksia ympäriltäni yksi kerrallaan ja löysin aidon itseni. Opettelin päästämään irti asioista, joita en enää tarvitse. Musta sai väistyä värien tieltä. Irtisanouduin työstäni ilman tietoa tulevasta, koska se oli ainoa tapa saada tilaa uudelle. Ensimmäistä kertaa luotan siihen, että elämä kantaa.

0 Comments